Ihmettely tai nokittelu eivät auta hillitsemään sosiaali- ja terveysmenojen kasvua tai tuo parempaa hoitoa kenellekään. Tarvitaan ratkaisuja.

Viittaan tietenkin hallituksenmuodostaja Petteri Orpon lausuntoon, jonka mukaan sote-menojen ennakoitua suurempi kasvaminen on tullut hänelle yllätyksenä — ja tuota lausuntoa seuranneeseen keskusteluun.

Sosiaali- ja terveysmenojen kasvu on yksi merkittävimmistä haasteista julkiselle taloudelle. Painelaskelmat ovat ennakoineet 7 miljardin kasvua vuosikymmenen loppuun mennessä. Sosiaali- ja terveyspolitiikkaa seuranneille jopa tätä suuremmat kasvupaineet eivät varsinaisesti tule yllätyksenä.

Sosiaali- ja terveysmenojen kasvun hillitseminen on inhimillisesti toivottavaa ja taloudellisesti välttämätöntä, jotta meillä on yhteiskuntana varaa panostaa myös muuhun, kuten esimerkiksi koulutukseen, tutkimukseen ja innovaatioihin.

Sen on kuitenkin tapahduttava ennen kaikkea hoidon tarvetta vähentämällä ja vaikuttavuutta parantamalla, ei hoidon ja avun saamista vaikeuttamalla. Kustannuskasvun hillitseminen ei nimittäin onnistu, jos valittujen keinojen hintalappu huomenna on tänään saatua säästöä suurempi.

Viimeksi kokoomuksen ollessa hallituksessa se oli koulutus, jota ”kehitettiin” leikkaamalla. Vetoan hallitusta muodostaviin puolueisiin: Älkää tehkö samaa virhettä, vaan antakaa sotealan ammattilaisille aidosti mahdollisuus kehittää toimintaa, lisätä vaikuttavuutta, panostaa ennaltaehkäisyyn ja tehdä järkevää yhteistyötä myös yksityisen ja kolmannen sektorin kanssa.

Osaavan työvoiman saatavuus on sotepalveluiden kannalta kriittinen tekijä. Sen ratkomiseen on etsittävä nopeavaikutteisia keinoja esimerkiksi parantamalla työoloja, tarkastelemalla toimenkuvia, lisäämällä koulutusta ja vauhdittamalla työperäistä maahanmuuttoa.

On selvää, että julkisen talouden tasapainotus ei onnistu pelkillä leikkauksilla. Kannustan hallitusta muodostavia puolueita ottamaan myös verotukseen liittyvät keinot käyttöön julkisen talouden kestävyyden saavuttamiseksi.

Verotus on tehokas keino ohjata yhteiskuntaa ympäristön ja terveyden kannalta kestävämmäksi. Esimerkiksi sokerin ja rasvan verottaminen, kiertotaloutta edistävät verot ja kaivosveron korotus kannattaa ottaa työkalupakkiin mukaan. Samalla voi syntyä liikkumavaraa keventää erityisesti pieni- ja keskituloisten työn verotusta.