Saako rasismista puhua?

Maahanmuuttajat ovat monituinen joukko. Sen sijaan että kauhistelemme esimerkiksi maahanmuuttajien suurta osuutta toimeentulotuen piirissä, meidän tulisi pohtia, kuinka asia korjataan – mitä voimme tehdä paremmin, jotta suomenkielen oppiminen ja työllistyminen olisi helpompaa? Sitä tämä ohjelma (pdf) hyvin tekee.

Perussuomalaisten ryhmästä tuli käsittelyssä iso liuta muutosesityksiä. Niissä esitettiin mm. rasismi-sanan poistamista ohjelmasta. Poistoesityksen vastustajia syytettiin muunlaisen syrjinnän hyväksymisestä. Verrattiinpa maahanmuuttajien tukemista jopa apartheidiin, ikään kuin yhden auttaminen automaattisesti sortaisi jotakuta toista.

Se, että ei halua poistaa rasismi-sanaa ohjelmasta – siivota sitä maton alle, kuin rasismia ei olisikaan – ei tarkoita sitä, että kannattaisi tai hyväksyisi esimerkiksi ikään, sukupuoleen tai muuhun henkilön ominaisuuteen perustuvaa syrjintää. Väite on kohtuuton. Jos halutaan tähdentää, että myöskään muuta syrjintää ei hyväksytä, olisi perussuomalaisten ryhmä voinut esittää kohdan laajentamista esimerkiksi muotoon ”Espoossa ei suvaita rasismia eikä muuta syrjintää”.

Maahanmuuttajien oman äidinkielen opetusta esitettiin myös lopetettavaksi. Sama on noussut viime aikoina esiin myös säästökohteena. Espoohan järjestää tällä hetkellä muun opetuksen ohella kaksi viikkotuntia oman äidinkielen opetusta.

Perusteluna tälle karsimiselle on käytetty muun muassa sitä, että saisimme parempaa kotoutumista. Tämä ei kuitenkaan tutkimusten valossa pidä paikkaansa. Oman äidinkielen opetuksella rakennetaan perustaa muulle oppimiselle. Tutkimusten mukaan vahva oman äidinkielen osaaminen tukee muun muassa käsitteellisen ajattelun kehittymistä, identiteetin rakentumista, suomen kielen oppimista, kognitiivisia taitoja ja jopa työllistymistä.

Vieraskielisten asukkaiden määrä kasvaa Espoossa myös tulevina vuosina. Olisi taloudellisestikin lyhytnäköistä ryhtyä karsimaan kotoutumista edistäviä toimia, kuten oman äidinkielen opetusta. Ehdotus on myös ristiriidassa tavoitteen – kotoutumisen edistämisen – kanssa.

Kuten todettu, maahanmuuttoa on monenlaista. Yksi ryhmä lienee eniten avun ja tuen tarpeessa. Pakolaisista siis vielä muutama sana. Suomi ei tosiaan voi juhlia kovin suurilla pakolaismäärillä. Eikä edes EU yhteensä, vaikka Syyrian kriisi on ajanut miljoonat ihmiset todella vaikeaan ahdinkoon.

Paikan päällä auttamista kannatan myös lämpimästi, mutta jään odottamaan sitä toitottavien maahanmuuttokriitikoiden esityksiä kehitysyhteistyömäärärahojen kasvattamisesta.

Olen 26-vuotias, ja moni valtuustokollegoista jää eläkkeelle ennen kuin itse ehdin siitä haaveillakaan. Onnistunut maahanmuutto ja kotoutuminen ovat meidän nuorten turva, jotta meidän ei tarvitse kantaa vastuuta ikääntyvästä väestöstä ja hyvinvointiyhteiskunnasta oman pienehkön ikäluokkamme kapeilla harteilla.

Muokattu puheenvuorostani valtuuston kokouksessa 14.4.2014 monikulttuurisuusohjelman käsittelyn yhteydessä.