Ei juustohöylälle, kyllä toiminnan ja rakenteiden parantamiselle

Puheenvuoroni valtuuston kokouksessa 24.3.2014. Käsittelyssä Talouden tasapainotus- ja tuottavuusohjelman (TATU) hyötytavoitteiden ja linjausten hyväksyminen sekä talousarvion tarkistus. Säästöistä ei löytynyt neuvotteluissa sopua, vaan vihreät, demarit, vasemmisto ja kristilliset tarjosimme vaihtoehtoisen esityksen.

Kiitos neuvottelutoimikunnan puheenjohtaja Inka Hopsulle rakentavasta otteesta. Vaikka yksituumaista lopputulosta ei löydettykään, eivät keskustelut ja toimintakulttuurin kehittäminen koskaan valu hukkaan. Kauashan ei sopu sinänsä jäänyt.

Olemme kaikki yhtä mieltä siitä, että kaupungin talous tarvitsee hyvää huolenpitoa. Sitoudumme talouden tasapainotus- ja tuottavuusohjelman hyötytavoitteissa ja linjauksissa etsimään mittavia säästöjä kuluvan valtuustokauden aikana.

On hyvä, että tuottavuustoimet aloitetaan heti – oikeastaan toivon, että kaupunginjohdossa ja toimialoilla on jo tartuttu toimeen. Toiminnan kehittäminen vie aikaa eivätkä tulokset näy heti huomenna viivan alla.

Mistä sitten säästösopu jäi kiikastamaan? Ryhmien välillä oli jo valtuustoseminaarissa nähtävissä näkemysero, jonka kiteyttäisin kenties hieman kärjistäen näin: säästetäänkö hinnalla millä hyvänsä vai punnitaanko huolella sisältöjä ensin? Tämä näkemysero kulminoitui lopulta muutamien miljoonien palveluleikkauksiin.

On tarpeetonta ja tyylitöntäkin syyttää säästöneuvottelutuloksen ulkopuolelle jättäytyneitä ryhmiä irtopisteiden keräilystä, holtittomasta taloudenpidosta tai tilanteen vakavuuden ymmärtämättömyydestä, kuten muun muassa kaupunginhallituksen puheenjohtaja puheenvuorossaan sivalteli. Talouden kestävälle pohjalle tuomiseen olemme sitoutuneet kaikki. Keinovalikoimamme kuitenkin poikkeavat, ja on hyvä, että ero toisinaan näkyy myös asukkaille.

Pidän itse kyseenalaisena että säästöjä lähdetään kasvavassa kaupungissa kohdistamaan suoraan palveluihimme, joissa henkilökunta on jo nyt varsin tiukoilla: esimerkiksi terveyskeskuksiin ja päiväkoteihin.

Jos palveluita on karsittava, se on tehtävä harkiten ja laajasti päätösten vaikutuksia arvioiden. Myös asukkaita tulisi asiassa kuulla.

Parasta kuitenkin olisi, jos suuntaisimme tarmomme juustohöyläkohteiden etsimisen sijasta rakenteellisiin uudistuksiin ja toiminnan parantamiseen. Siltä suunnalta on myös tulevissa neuvotteluissa sopukin suurella todennäköisyydellä löydettävissä.