Olen ollut valtuutettuna kuusi vuotta. Ja jotenkin tuntuu, että tämä päivä on joka vuosi aika samankaltainen. Voin vain kuvitella, miltä se tuntuu vielä pidempään valtuustossa istuneista.

Vuoden välein väännämme ryhmien kesken koulutusleikkauksista, ennaltaehkäisevistä palveluista ja siitä, kummat ovat tärkeämpiä: uudet tiet vai terveet koulut – ja sitten täällä iloitsemme, kun olemme saaneet torjuttua lyhytnäköisiä karsimisia vaikkapa sivistyspalveluista.

Nähtäisiinkö ensi vuonna sellainen kaupunginjohtajan esitys, jossa koulutuksen ja ennaltaehkäisevien palveluiden palvelutasosta pidetään kiinni tai jopa kohennetaan, ja kaupungin ilmastotavoitteet ja strategia näkyisivät niin esitetyissä liikenneratkaisuissa kuin muissakin investoinneissa.

No, ainakin on selvää, mihin vihreitä tarvitaan. Sopu ei ole täydellinen, mutta Vihreiden tärkeimmät tavoitteet toteutuivat hyvin.

Onnistuimme torjumaan valtaosan kaupunginjohtajan esitykseen sisältyneistä koulutusleikkauksista. Kun lapsia tulee lisää, sama rahamäärä ei riitä nykyisen palvelutason säilyttämiseen. Siksi ajamamme lisäpanostukset esimerkiksi perusopetukseen ja lukioon tulevat kipeästi tarpeeseen. Koulunkäyntiavustajia ei vähennetä ja tokaluokkalaisten iltapäivätoiminta jatkuu. Se on meille tärkeää.

Nuorten hyvinvointi voi olla elämän ja kuoleman kysymys. Siksi on olennaista, että lisäämme rahaa nuorten mielenterveyteen ja perheiden varhaiseen tukeen. Myös ikäihmisten mielenterveyspalveluita ja kotiin vietäviä palveluita kohennetaan. Siis juuri sitä vaikuttavaa ennaltaehkäisyä, jotta yhä useampi espoolainen voi hyvin.

Suojelemme espoolaisten rakastamaa luontoa. Lisärahalla esimerkiksi kunnostetaan sisävesiä. Kaupunkien rooli ilmastonmuutoksen torjunnassa ja luonnon monimuotoisuuden vaalimisessa on aivan olennainen. Pidetään siitä kiinni jatkossakin.

Pohdittavaakin jäi.

Koulujen ja päiväkotien korjausten ja rakentamisen vauhditus liikahti eteenpäin. Me olisimme kuitenkin lykänneet useampia tiehankkeita, jotta useampia päiväkoteja olisi voitu nopeuttaa. Koska lapset ovat asfalttia tärkeämpiä.

Vieraskielisten lasten oman äidinkielen opetukseen kohdistettava säästö on tutkitun tiedon valossa lyhytnäköinen teko. Onnistuimme onneksi pitämään leikkauksen pienenä ja edellytyksenä tulee tietenkin olla sen toteutus lasten yhdenvertaisuutta vaarantamatta.

Näillä mennään ja ensi vuonna uudestaan. Ja viisasta on toki myös tehdä korjausliikkeitä, jos niihin havaitaan tarvetta matkan varrella.