Espoon kaupunginvaltuusto käsitteli tänään kahta toisiaan sivuavaa asiaa: metropolihallintoa ja pääkaupunkiseudun kuntaliitosta. Kuntaliitoksesta tulisi mielestäni järjestää sitova kansanäänestys. Vahva metropolihallinto olisi mielestäni ensisijainen vaihtoehto seudun ongelmien ratkaisemiseksi, mutta sellaista emme näytä saavan ja jokin ratkaisu tarvitaan. Siksi äänestin tänään lopulta kuntaliitoksen puolesta.
Viimeistään roskiksia penkoessa ymmärtää ruoan haaskaamisen mielettömyyden. Haaskaaminen on sekä kallista että kestämätöntä. Samalla kun yhdeksäsosa maailman väestöstä näkee nälkää, maailmanlaajuisesti lähes kolmasosa – joidenkin arvioiden mukaan jopa puolet – kaikesta ruoasta päätyy roskiin. Hävikki näkyy meille kaikille ruoan korkeissa hinnoissa: se verottaa jokaisen lompakkoa noin sadalla eurolla vuodessa.
Pääkaupunkiseudulle esitetään kuntaliitosta. Metropolikaupungiksi nimetyssä uudessa pääkaupungissa asuisi noin 1,2 miljoonaa asukasta ja se kattaisi nykyisista kaupungeista Helsingin, Espoon, Vantaan, Kauniaisten, Sipoon sekä Tuusulan eteläosan. Suurkaupunkitasolla päätettäisiin talouden päälinjoista, hallinnosta, kilpailukyvyn edistämisestä, maankäytön suunnittelusta sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden tilaamisesta ja tuottamisesta. Metropolikaupungin alla toimivat 15-20 ”kotikaupunkia” puolestaan huolehtisivat lähipalveluista (oheisessa kuvassa tarkemmin).
Asukkaiden yhteydenotot ovat kuntapäättäjälle sekä ilo että päänvaiva. Parhaimmillaan ne herättävät tarkastelemaan isoa kuvaa: Onko tehtyjä päätöksiä syytä korjata tai toimintaa tarpeen parantaa? Joskus ilmi tuotu epäkohta repäisee auki railon, josta pulppuaa aina vain uusia epäkohtia. Silloin kannattaa varautua pitkäjänteiseen taisteluun avoimuuden ja kohtuuden puolesta.
Talousarvioneuvotteluissa löytyi sopu, joten valtuusto päätti yksimielisesti pitää tuloveroprosentin ennallaan (18 %) ja korotti kiinteistöveroa uuteen valtion määrittämään alarajaan. Hyväksyimme virastokeskuksen kaavan, joka vie Espoon keskusta harppauksen eteenpäin. Kaupungintaloa ei suojeltu, talon kohtalosta päätetään myöhemmin. Oma kantani ei kaupunginhallitusvaiheen jälkeen ole muuttunut, eli äänestin suojelumerkintää vastaan. Aloitekäsittelyssä puhuttiin mm. autoilun vähäpäästöisyydestä, koulukorjauksista ja tietotekniikasta.
Yksi aloitteista oli Inka Hopsun (vihr) aloite autoilun vähäpäästöisyyden edistämisestä. Oli kieltämättä hiukan huvittavaa lukea lehdestä kokoomusryhmän aikeesta tehtailla tismalleen samansisältöinen valtuustoaloite samassa kokouksessa, jossa asiaa jo käsitellään. (Ehkäpä emme heidän mielestään vielä riittävästi käy samoja keskusteluja uudestaan ja uudestaan.) Joka tapauksessa erinomaista, jos myös toverit oikealla ovat alkaneet kantaa huolta liikenteen aiheuttamista päästöistä.
Siitä ei toki päästä mihinkään, että vähäpäästöisetkin autot vievät tilaa. Tämä on hyvä syy tarjota mahdollisimman monelle kasvavan kaupungin asukkaalle mahdollisuus elämiseen ilman omaa autoa. Tässä onneksi tulevaisuudessa myös robottiautot tulevat avuksi. Niitä odotellessa ja parempaa joukkoliikennettä rakennettaessa Espoon kaltaisessa, monin paikoin autojen ehdoilla rakennetussa kaupungissa autoja epäilemättä ajellaan vielä pitkään. Mitä useampi noista autoista on vähäpäästöinen, sitä parempi.
Kaupunki tehköön oman osuutensa autoilun vähäpäästöisyyden edistämiseksi (ehkä jopa vähän pontevammin, kuin mitä aloitevastaus antoi ymmärtää). Siksi kannatin Inka Hopsun hyväksyttyjä toivomuksia paikkojen varaamisesta vähäpäästöisille autoille ja sähköautojen latauspisteiden rakentamisesta liityntäpysäköintiin sekä kaupungin omien autojen päästörajojen pikaisesta kiristämisestä. Joidenkin viikkojen päästä sitten saman asian äärellä uudemman kerran.
Kaupungintalo iltavalaistuksessa.
Toinen sydäntäni lähellä oleva aloite käsitteli koulujen väistötilojen viivästymistä. Tilanne on ollut jo pitkään kestämätön. Koulut viivästyvät, hankkeiden budjetit paukkuvat, oppilaat ja opettajat sairastuvat ja avustusrahat menevät sivu suun. Peltokorpi (kok) kuvasi hyvin työsarkaamme tila- ja asuntojaostossa: 20 vuoden ongelmia ei ihan hetkessä korjata.
Olen istunut kohta pari vuotta jaostossa, jossa olemme yhdessä opetuslautakuntien kanssa paiskineet töitä niinkin kuivakan kuuloisen asian, kuin prosessien parantamisen parissa. Selkeät vastuunjaot ja pelisäännöt, läpinäkyvä päätöksenteko ja mutkaton tiedonkulku ovat kestävän tilahallinnon edellytys. Yhtä lailla välttämätöntä on riittävä resursointi, jota budjettineuvotteluissa vihreiden aloitteesta lisätty 3,7 miljoonan lisämääräraha elinkaarta pidentäviin korjauksiin onneksi avittaa hieman.
Olen välillä joutunut kantamaan huolta siitä, onko viesti luottamushenkilöiden yhtenäisestä tahdosta vahvasti priorisoida koulujen ja päiväkotien korjauksia kulkeutunut riittävän kirkkaasti kaikille asian parissa työskenteleville. Peräänkuulutin siksi myös kaupunginjohtajatasoista jämäkkää otetta tämän asian hoitamiseen.
Toivoa ei silti tietenkään kannata heittää. Vierailin jokin aika sitten Riihimäen sivistystoimessa, jossa on rohkaisevia kokemuksia hyvin onnistuneista koulukorjauksista. Kyse on toki eri kokoisesta kunnasta kuin Espoo, mutta voimme varmasti silti ottaa oppia onnistujista. Toistuvat ongelmat ja huonot uutiset eivät saa jäädä osaksi koulumaailman arkipäivää. Hihat heilumaan.
Loppuillasta keskusteltiin vielä muun muassa ICT-asioiden möhkälemäisyydestä ja tietotekniikan johtamisesta, joka Jyrki Kasvin sanoin on keskeinen osa kaupungin johtamista. Vihreät esittivät talousarvioneuvotteluissa tietohallintojaoston tai vastaavan luottamushenkilöelimen perustamista ja tietotekniikka-asioiden ottamista avoimeen luottamushenkilöohjaukseen. Tähän palataan luottamushenkilöorganisaation uudistamisen yhteydessä.
Kaupunginhallitus istui kolme ja puoli tuntia kokouksessa ja samaan syssyyn puolitoista tuntia iltakoulun merkeissä. Päivän polttavat aiheet olivat sisäisen tarkastuksen raportti ja muu selvitys Suomenojan satamasta, kaupungintalo sekä iltakoulussa liikelaitosmalli ja henkilöstösopimus. Suomenojan vyyhti alkaa pikkuhiljaa aueta, vaikka paljon kysymyksiä on vielä ratkaisematta.
Minulla oli valtuustoryhmän blogivuoro. Tämä teksti on siis julkaistu myös Espoon Vihreiden sivuilla. Reaaliaikaista kokousraportointia aina myös Twitterissä.
Kokouksessa saimme mm. selvityksen valtion koulukorjausavustuksen hakematta jättämisestä, Träskändan kartanon tulevaisuudesta, Rödskogs skolan tilavaihtoehdoista sekä tilojen hyvästä hallinnasta ja korjausvelasta. Lisäksi palautimme hintavan Tapionkentän huoltorakennuksen hankesuunnitelman uudelleen valmisteltavaksi.
Annoimme kaupunginhallituksessa Espoon lausunnon sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä koskevasta lainsäädännöstä eli ns. sotejärjestämislaista. Kyseessä on tarpeellinen uudistus, mutta vielä on monia avoimia kysymyksiä. Tärkeänä yksityiskohtana lausuntoon kirjattiin esityksestäni tahtotila turvata laadukas opiskelijaterveydenhuolto ja YTHS:n olemassaolo äänin 10-5.
