Puheenvuoroni valtuuston kokouksessa 18.11.2013 aiheena Espoon lausunto erityisestä kuntajakoselvityksestä. Esitykseni kärsi äänestyksessä tappion, mutta oli sentään jo aikakin, että Espoossa lakattiin teeskentelemästä, että kuntajakoasioissa oltaisiin tyystin yksimielisiä. On kuitenkin sääli, että enemmistö valtuutetuista halusi tälläkin kertaa sanoa ”EI” ja jättää käyttämättä tilaisuuden ottaa kantaa ”entäpä jos kuitenkin”-tilanteeseen.
***
”Espoon kaupunki vastustaa — ehdotusta”
”Espoo ei hyväksy — pakkoliitosta eikä — selvityksen käynnistämistä.”
Tämäntyyppisillä lausunnoilla Espoo on tähän asti osallistunut pääkaupunkiseudun kuntarakenteen tarkastelua koskevaan keskusteluun.
Myös nyt esitetyn lausunnon perusvire on – ymmärrettävästi – kielteinen.
On kieltämättä sääli, että lukuisat vireillä olevat uudistukset tuntuvat usein kulkevan toisistaan irrallisina, vaikka olisi syytä tarkastella kokonaisuutta. Suhtaudun itsekin kriittisesti jättiliitoksiin metropolialueen sisällä. Viisaasti ja järkevästi toteutettu, vahvalla vallalla varustettu ja seudun asukkaiden valitsema 14 kunnan metropolihallinto on parempi ratkaisu seudun ongelmiin.
Onkin sääli, että esitetty lausunto ei kovin pontevasti perustele kielteistä suhtautumista vahvalla metropolihallinnolla. Se olisi mielestäni argumenttina uskottava ja olisi toivottavaa, että Espoo pitäisi tiukasti kiinni siitä, että metropoliratkaisu ei pääse vesittymään. Löyhän metropolin tie on myös kuntaliitosten tie.
Koska uudistuksia on vireillä iso liuta ja edellä mainitun metropolihallinnon toteutus on vielä jossain määrin auki, olen sitä mieltä, että myös nyt esitetyltä selvitysalueelta voi löytyä järkeviä selvityskohteita. On esimerkiksi tärkeää, että jo käynnistetty EKKV-selvitys ja tämä uusi selvitys kommunikoivat hyvällä tavalla keskenään. Haluan, että meillä päättäjillä on käytössämme riittävät tiedot, kun tulevaisuudessa päätämme alueen kuntarakenteesta. Siksi en suhtaudu nyt esitettyyn selvitysalueeseen yhtä kiihkeän kielteisesti, kuin kenties moni muu tässä salissa.
Ennen kaikkea pidän aika uhkarohkeana ja hölmönäkin, että Espoo ei kielteisyyden lisäksi ottaisi lainkaan kantaa siihen, millainen selvityksen pitäisi olla, jos (ja kun) siihen lopulta päädytään.
Olen tietoinen siitä, että pohjasta poikkeavan esityksen tekeminen tässä kyseisessä asiassa ei ole aivan tavanomaista täällä Espoossa.
Ehkä olisi kuitenkin korkea aika pohtia hieman eri näkökulmia nurkkaan linnoittautumisen sijaan?
Siksi esitän nyt, kuten esitin jo kaupunginhallituksessa, maltillista lisäystä, jolla varmistamme, että myös espoolaisten ääni kuuluu myös sellaisessa tilanteessa, jossa selvitys vastustuksesta huolimatta toteutuu.
”Mikäli erityiseen kuntajakoselvitykseen kuitenkin päädytään, Espoo edellyttää, että selvitys toteutetaan avoimesti ilman ennakkoon päätettyä lopputulosta, ja että käynnissä olevat kuntien omat kuntajakoselvitykset, metropolilain valmistelu sekä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain valmistelu otetaan selvityksen keskeisiksi lähtökohdiksi. Lisäksi Espoo edellyttää, että lähi- ja paikallisdemokratia nostetaan selvityksessä keskeiseen rooliin. Erilaiset kuntajakoselvitysalueen sisäiset, osittaiset yhdistymisvaihtoehdot tulee selvittää osana erityistä selvitystä. Vihdin tulee myös olla mukana kuntajakoselvityksessä.”