Huominen ilman pelkoa

Viime päivinä on tapahtunut poikkeuksellisia asioita. Ensimmäisen kerran vuosikausiin Suomessa poliittinen väkivalta on ilmeisesti johtanut henkilön kuolemaan. Sen seurauksena lukemattomat suomalaiset ovat ottaneet osaa uhrin läheisten suruun ja kieltäytyneet päästämästä pelkoa kaduillemme.

Surun jälkeen on herännyt kysymys siitä, mikä tähän johti.

Miten on mahdollista, että väkivaltaisesta historiasta tunnettu porukka voi kokoontua keskellä kirkasta päivää Helsingin päärautatieaseman edustalla ja mukiloida ohikulkijan sairaalakuntoon? Kyseessä on rasistinen uusnatsijärjestö, joka kehuskelee antaneensa heidän ideologiaansa vastustaneelle ohikulkijalle ”kurinpalautusta”.

Arvostan johtavien poliitikkojemme kannanottoja järjestäytyneen rasismin kitkemisen puolesta.

Mutta pääministeri Sipilän heikkoon pelisilmään jouduin valitettavasti pettymään. Pääministeri kyllä tuomitsee rasismin, väkivallan ja vihapuheen, siitä kiitos. Samalla hän kuitenkin sivuuttaa hallituskumppaneidensa tapahtumaa vähättelevät kannanotot ja rinnastaa järjestäytyneen väkivaltaisen uusnatsitoiminnan toiseen lähiaikoina tapahtuneeseen henkirikokseen.

Teen yhden asian selväksi: Myös Otanmäen tapahtumat ovat täysin tuomittavia. Ihmisen hengen riistäminen on järkyttävä rikos, jonka tekijät on saatettava vastuuseen.

Pahimmillaan pääministerin tekemä rinnastus voi kuitenkin olla vahingollinen. Se on aivan liian helppo valjastaa rasistisiin tarkoitusperiin: ”Hyi hyi natsit, mutta toki maahanmuuttajatkin aiheuttavat ongelmia.” Ikään kuin järjestäytynyt, rasistinen ja yhteiskuntajärjestystämme väkivaltaisesti vastustava toiminta olisi rinnastettavissa siihen, että Suomeen saapuneiden turvapaikanhakijoiden (kuten minkä tahansa muunkin ihmisryhmän) joukkoon mahtuu myös rikollisia ja typeryyttä.

Juuri epämääräisten rinnastusten ja kiertoilmausten avustuksella rasismi ja vihapuhe ovat hiipineet salonkikelpoisiksi. Juuri epämääräinen puhe ääripäistä ja “tarpeettoman vastakkainasettelun välttämisestä” antaa suojaa uusnatseille. Kun toisessa ääripäässä on väkivaltaisia natseja, on vastaan asettuminen ja sen kiertelemättä sanominen tarpeen.

Arvoisa pääministeri, hallitus, eduskunta. Kaduillamme liikkuu järjestäytynyt ja väkivaltainen uusnatsiporukka, joka on ilmeisesti valmis pahoinpitelemään ideologiansa vastustajat jopa hengiltä. Tilanne vaatii muutakin, kuin puolivillaisia viittauksia maahanmuuton haasteisiin.

Kansalaiskampanja järjestäytyneen rasismin kieltämiseksi on tärkeällä asialla, mutta myös poliittisen keskustelun ja yhteiskunnallisen ilmapiirin on aika muuttua. Siitä on vastuu myös meistä jokaisella. Ei jätetä ketään yksin, puututaan ja avataan suumme, kun pelko yrittää hiipiä kylään. Sanotaan kuuluvasti kyllä ihmisarvolle, ja vielä kuuluvammin ei rasismille, väkivallalle ja uusnatseille. Jokainen ansaitsee huomisen ilman pelkoa.