Kaupunginvaltuusto keskusteli Kari Uotilan (vas) valtuustoaloitteen pohjalta ostopalveluiden ja ulkoistusten vaikutuksista. Näin puhuin.
Ulkoistaminen ei ole automaattisesti hyvä eikä huono asia. Vaikutukset ovat tapauskohtaisia. Toteutus ratkaisee.
On hienoa, että Espoon ulkoistettu terveysasemapilotti on onnistunut hyvin ja että sen myötä myös kaupungin omaa toimintaa on saatu kehitettyä. Sellaista johtopäätöstä ei kuitenkaan voida vetää, että yhä useampien terveysasemien ulkoistaminen johtaisi automaattisesti pelkkään hyvään. Maailma on monimutkaisempi. On selvää, että riittävä julkinen osaaminen kannattaa esimerkiksi terveyspalveluissa turvata. Se auttaa meitä myös ostamaan ja valvomaan ulkoistettua toimintaa.
Ulkoistettu toiminta vaatii erinomaista valvontaa, oma toiminta puolestaan erinomaista johtamista. Kumpikaan ei siis ole itsestään hyvää tai huonoa. Erilaisten tuotantotapojen vaikutuksia on seurattava monipuolisesti. Emme saa tuijottaa vain yhtä tai kahta mittaria, vaan meidän on kyettävä hallitsemaan kokonaisuutta.
Esimerkki: Kaupungin henkilöstömäärä ei ole kasvanut, vaikka asukkaita on tullut lisää. Tästä tuottavuuden kasvusta olemme monesti iloinneet. Kuitenkin samaan aikaan ostopalveluiden osuus on lisääntynyt. Onko siis yksittäisen mittarin, tässä tapauksessa henkilöstömäärän, seuraaminen johtanut ilman erillistä harkintaa ostojen lisäämiseen? Kenties.
Pahimmassa tapauksessa tästä seuraa demokraattisen päätöksenteon kaventuminen. Viranhaltijapäätöksillä toteutetut ostot hautautuvat valvottavien päätösten loputtomiin listoihin (joiden sisältöä pitää vieläpä erikseen pyytää nähtäville!), eikä jälkiviisaus ehkä muutenkaan ole se demokratian kaikkein jaloin muoto. Tämän kehityksen ja viime vuosien kokemuksien valossa on kenties myös viranhaltijoiden hankintavaltuuksien suuruutta tarpeen arvioida.
Aloitevastauksesta kävi ilmi, että kaupunki suhtautuu varsin itsevarmasti omaan osto-osaamiseensa eikä koe, että ulkoistuksiin liittyisi merkittäviä riskejä. Ehkäpä nöyryydelle olisi kuitenkin tilaa. Uskon, että meillä on opittavaa ostamisesta. Olemmeko sanktioineet esimerkiksi rakentamiseen liittyviä virhetilanteita riittävällä tavalla, kun kosteusongelmia vaikuttaa löytyvän verrattain uusistakin rakennuksista?
Espoossa tehdään työtä harmaan talouden torjumiseksi jo nyt. Sitä työtä on tarpeen jatkaa. Veronkierron ja harmaan talouden lievempien muotojen vähentäminen on kaikkien meidän yhteinen etu. Ei ole oikein, että veroeuroja päätyy veroparatiiseihin etenkään tällaisena aikana, kun kaikkein heikoimmassa asemassa olevilta leikataan ja laskutetaan lisää.
Toivon, että Espoo kaupunkina ja jokainen valtuustossa istuva vaikutusvaltainen toimija tekee hartiavoimin töitä sen eteen, että myös Suomen hallitus ymmärtäisi tämän, ja ryhtyisi toimeen eikä asettuisi enää poikkiteloin kansainvälisten harmaan talouden torjunnan toimenpiteiden eteen.