Viikon vinkit vaalipaneeleihin (ja elämään)

Huimalla neljän kuntavaalipaneelin kokemuksella rohkenin koota ajatuksiani yhteen. Vinkit on koottu pilke silmäkulmassa omiin kokemuksiin (ja kommelluksiin) sekä kanssapanelistien tarkkailuun pohjautuen.

1. Ruoki itsesi
Ainakin itselläni ajatuksenjuoksu hidastuu huomattavasti, jos vatsa kurnii.

2. Älä ole mörökölli
On mahdollista päätyä valtuustossa toimimaan yhdessä näiden samojen heppujen kanssa. Ei kannata polttaa siltoja valmiiksi. Tiukkoja mielipiteitä saa ja pitääkin esittää, ja muita ehdokkaita haastaa.

3. Ylitsevuotava kyynisyys ei kannata
Tästä voi tietenkin olla montaa mieltä. Omasta mielestäni joka kysymyksessä vastaaminen turha tähän on vastata, sillä eipä sitä rahaa kuitenkaan ole mihinkään, kaikesta leikataan osoittaa näköalattomuutta eikä tarjoa potentiaalisille äänestäjille käsitystä siitä, mitä asioita oikeastaan pidät tärkeänä.

4. Innostu!
Ei sovi kaikille, minulle kylläkin. Yleisölläkin on uskoakseni hauskempaa, kun panelistit eivät ole seipään nielleitä oman elämänsä pönöttäjiä. Politiikassa on pitkälti kyse vakavista asioista, mutta se ei tarkoita etteikö niitä voisi käsitellä innostuksella tai jopa huumorin keinoin. Minulle paneelikeskustelut ovat olleet erinomainen ponnahduslauta omille ideoille ja polttoainetta entistä palavammalle innolle päästä tekemään töitä paremman kaupungin eteen.

Toki myös ikisuosikit mieti ennenkuin avaat suusi, argumentoi hyvin ja lennokkaasti, älä unohda kysymystä kesken vastaamisen, perehdy asioihin etukäteen ja saavu paikalle, jos olet luvannut pitävät yhä kutinsa.

Vaalikuume kasvaa. Näinä viimeisinä päivinä ainakin oman kampanjani painopiste on ennen kaikkea ihmisten tapaamisessa kaduilla, toreilla, baarissa ja missä ikinä. Sunnuntaita odotellessa toivotan ehdokkaille tsemppiä kampanjointiin sekä muille ihmisille iloa demokratian toteutumisesta ja sietokykyä meitä räntäsateessa/aamuruuhkassa/bussin ovella/jatkuvasti esitteitä tuputtavia hymysuita kohtaan!