Vanhempani saivat ensimmäiset rokotuksensa ja helpotuksen tunne on suuri. Ymmärrän siis hyvin, että suunnitelma rokotusten alueellisesta painottamisesta pahimmille epidemia-alueille herättää huolta siellä, missä tautitilanne on parempi. Silti julkinen keskustelu aiheesta vetää mielen matalaksi.
Rokotukset eivät ole palkinto, vaan keino suojata ihmisiä viheliäiseltä taudilta ja estää sen leviämistä. Asiantuntijatiedon perusteella vaikuttaa olevan niin, että rokotteiden alueellisella painotuksella voidaan ehkäistä tartuntoja, sairaalahoidon tarvetta ja kuolemia. Suomessa olemme yhdessä päättäneet, että jos henkilöllä on muita korkeampi riski sairastua, hänet rokotetaan ennen pienemmän riskin kanssa elävää. Myös epidemiatilanteen huomiointi istuu luontevasti tähän logiikkaan.
Tottakai olisi ollut hyvä, jos tämä ajatus olisi sisällytetty Suomen rokotussuunnitelmaan alun pitäenkin. Mutta ihan joka vaiheessa tätä pandemiaa olemme tehneet päätöksiä nopeasti, arvioineet niiden onnistumista ja korjanneet tarvittaessa kurssia uuden tiedon perusteella. Se on rosoista – epätäydellistä, epävarmaa ja epämukavaa. Mutta sen ansiosta olemme onnistuneet kohtuullisen hyvin pitämään epidemiaa kurissa.
On hyvä huomata, että kyse ei ole rokotusten painottamisesta nimenomaan pääkaupunkiseudulle – vaan pahimmille epidemia-alueille. Epidemiatilanne voi pahentua muuallakin ja silloin on luonnollisesti toimittava samojen periaatteiden mukaisesti. Tuntuu absurdilta lukea “rallatellaan menemään, niin saadaan enemmän rokotteita”-tyyppisiä kommentteja (tämä oli siis Keski-Suomen sairaanhoitopiirin johtajaylilääkärin siteeraama “kadunmiehen” palaute). Ei tämä tauti ole mikään vitsi. En toivo epidemiatilanteen pahentuvan yhtään missään.
Pääkaupunkiseudulla asuvat törmäävät Suomessa monenlaisiin ennakkoluuloihin ja asenteisiin. Se ei ole mukavaa, mutta sitä siedetään. Saamieni viestien perusteella tämä parhaillaan käynnissä oleva keskustelu rokotusjärjestyksestä tuntuu kuitenkin poikkeuksellisen raadolliselta. Ja tunnistan sen kyllä itsekin.
Otetaan esimerkiksi tämä “itsepähän sössitte” -tyyppinen kommentointi. Se on paitsi tylyä, myös valheellista. Joka puolelta Suomea löytyy piittaamattomuutta. Tiheästi asutuilla, joukkoliikenteeseen tukeutuvilla alueilla etäisyyksien pitäminen on kuitenkin astetta vaikeampaa. Kaikissa ammateissa ei ole mahdollisuutta jäädä kotiin tekemään etätöitä tai pitää turvavälejä työpaikalla. Moni noudattaa kaikkia ohjeita ja rajoituksia – ja sairastuu silti. Emme me hyvinvointivaltiossa jätä ihmisiä vaille suojaa tai hoitoa, oli taustalla oleva syy mikä tahansa.
Kun tietää, kuinka monet nuoret, yrittäjät, ikäihmiset ja ihan kaikenlaiset ihmiset kärsivät kovista rajoituksista, kantavat huolta omasta ja läheistensä terveydestä, tuntevat yksinäisyyttä ja uupumusta – kantavat kaiken kaikkiaan kohtuuttoman tuntuista taakkaa tämän taudin torjumisesta, ovat puheet vastuuttomuudesta yksiselitteisesti loukkaavia. Tottakai minuakin ärsyttää se, että kaikki eivät hoida omaa osuuttaan. Mutta en myöskään kuvittele tietäväni, millaisia syitä ihmisten käyttäytymisen taustalla on.
Mitä ajattelen itse asiasta? Suhtaudun rokotusten alueelliseen painottamiseen kuten muihinkin esillä olleisiin ratkaisuihin: kaikki tehokkaat keinot epidemian torjumiseksi, terveydenhoidon kapasiteetin turvaamiseksi ja ihmishenkien säästämiseksi on syytä ottaa käyttöön. Harvat niistä keinoista ovat kenellekään mieluisia, suurin osa suorastaan kipeitä ja vahingollisia. Silti niitä tarvitaan.
Tätä julkisessa keskustelussa syntynyttä vastakkainasettelua pidän surullisena ja vahingollisena. Ei meidän ihmisten kannata taistella toisiamme vastaan. Vaan yhdessä tätä tautia vastaan.