Poikkeuksellinen vuosi ja poikkeuksellinen joulukuun kuudes. Pukuloiston, kättelyiden ja väkijoukkojen sijaan on ohjelmassa villasukkia, kaakaota ja kotisohvaa.

Tänä vuonna ajattelen erityisellä lämmöllä ja kiitollisuudella suomalaista luontoa, joka on ollut yhä useammalle meistä henkireikä koronakriisin keskellä ja joka kaipaa kipeästi suojeluamme.

Ajattelen hoitajia, lääkäreitä, opettajia, myyjiä, siivoojia ja kaikkia muita, jotka työskentelevät etulinjassa ja pitävät yhteiskunnan pyörät pyörimässä. Ajattelen viranomaisia, journalisteja, tutkijoita ja aktivisteja, jotka puolustavat suoraselkäisesti suomalaisuuden kivijalkoja: demokratiaa ja ihmisoikeuksia, totuutta ja vapautta.

Ajattelen kätilöitä, jotka kohtaavat perheitä ja upouusia ihmistaimia uskomattomalla ammattitaidolla, inhimillisyydellä ja viisaudella ja joiden ansiosta minullakin on terve, suloinen vauva. Ja ajattelen sitä viereisessä huoneessa päiväunilla tuhisevaa vauvaa, joka herkutteli juhlapäivän kunniaksi elämänsä ensimmäistä makaronilaatikkoa ja jonka kikatus ja ihmeellisyys saavat sydämen pakahtumaan.

On lukemattomia syitä olla kiitollinen Suomesta, tänäkin vuonna. Valoa kohti mennään!

Hyvää itsenäisyyspäivää, glad självständighetsdag!