Pelastakaa ydinreaktori

”Haluaisitko itse, että takapihallasi olisi ydinreaktori?”
”Itse asiassa mulla on.”

Tällaiset vekkulit sanailut uhkaavat Otaniemen Teekkarikylän asukkaiden osalta painua unholaan.

STT uutisoi Otaniemen ydinreaktori Trigan lakkauttamisesta pari viikkoa sitten. Syyt reaktorin alasajosuunnitelmiin ovat, vähemmän yllättäen, taloudelliset: VTT ei pysty tai halua kantamaan toiminnan aiheuttamaa taloudellista taakkaa eikä muita rahoittajia ole löytynyt.

Otaniemessä sijaitsevalla, Suomen ainoalla tutkimusreaktorilla on keskeinen rooli syöpätutkimuksessa sekä eräiden vaikeiden pään ja kaulan alueen syöpien sädehoitopalvelun tuotannossa. Tutkimustulokset ovat olleet lupaavia ja hoidoilla on onnistuttu pelastamaan toivottomiksi luettuja syöpäpotilaita. Käytetty boorineutronikaappaushoito perustuu voimakkaaseen neutronivuohon, joka voidaan nykypäivänä toteuttaa ainoastaan ydinreaktorilla.

Marko Hamilo kirjoittaa Tiede-lehden blogissaan osuvasti: ”Olisi karmaisevaa, jos kansainvälistä huippua edustavan ja hyviä tuloksia tuottaneen sädehoitokonseptin kehitystyö ja palvelutuotanto Suomessa lopetettaisiin juuri, kun se on valmis kansainväliseen lanseeraukseen.

Samaan aikaan toisaalla muun muassa Tekesin tutkimus- ja kehitysrahaa syydetään isoille firmoille sellaisiin hankkeisiin, jotka tehtäisiin ilman julkista rahaakin.”

Itsekin mittauksia Triga-reaktorilla tehneet fyysikkoystäväni toivat esiin myös sen, että reaktoria on hyödynnetty syöpähoitojen ja -tutkimuksen lisäksi osana ydinenergia-alan koulutusta. Kansallista kurssia ovat olleet järjestämässä muun muassa Fortum, TVO, STUK, VTT ja joitain yliopistoja.  On varmasti tarkoituksenmukaista, että meillä on mahdollisuus kouluttaa osaajia pyörittämään niin nykyisiä ja kuin tekeillä oleviakin ydinvoimaloitamme.

Asia ei ole vielä loppuunkäsitelty, onneksi. Triga-reaktori on yhä pystyssä ja Hamilon mukaan Opetus- ja kulttuuriministeriö on vihjannut mahdollisuudesta keskustella rahoituksen järjestämisestä lomien jälkeen. Olisiko tässä tarpeeksi pontta liikuttamaan vähintäänkin Otaniemen tiedeyhteisö kaduille ilmaisemaan mieltään? Vai syntyykö asian ympärille peräti laajempikin kansanliike?

Yhtä kaikki, opetusministeri Gustafssonilla kumppaneineen on mahdollisuus säilyttää paitsi syöpäpotilaiden myös syöpätutkimuksen kehityksen kannalta merkittävä, mahdollisesti mullistavakin pala suomalaista tutkimusta.

Liityin keväällä Vihreiden jäseneksi. Joku voisikin pitää sangen viihdyttävänä sitä, että ensimmäinen blogaukseni varsin ydinvoimavastaisena tunnettuun puolueeseen liittymisen jälkeen käsittelee ydinreaktorin puolustamista. Itse en onneksi näe ristiriitaa vihreyteni ja neutraalin, paikoin myönteisenkin ydinvoimasuhtautumiseni välillä. (Eivätkä Vihreätkään puolueena ydinvoimakannassaan, by the way, nykyisin enää ole entisenlaisella ei-ei-ei-linjalla, ks. *). Asian ydin ei kuitenkaan sinänsä liity sen suuremmin ydinvoimamyönteisyyteen kuin -kielteisyyteenkään. Kysymys tässä kun ei ole varsinaisesti energiapoliittinen, vaan pikemminkin tiede- ja terveyspoliittinen.

*) Vihreiden periaateohjelmasta: ”Talouden sovittaminen ympäristön kantokyvyn rajoihin edellyttää mullistusta tavoissamme tuottaa ja kuluttaa. Ilmastokriisin ratkaisemiseksi yhteiskunta on rakennettava ripeästi uudelleen vähäpäästöiseksi ja vaiheittain päästöneutraaliksi. Energiatalouden pitää perustua huippuunsa vietyyn tehokkuuteen ja ympäristöystävälliseen, uusiutuvaan energiaan. Kannatamme ydinvoimasta luopumista niin pian kuin mahdollista. Ydinvoimasta luopuminen ei kuitenkaan saa lisätä hiilidioksidipäästöjä. (lihavointi kirjoittajan)

P.S. Tämä blogi siirtyy lähiaikoina syksyn kuntavaalien kunniaksi kampanjasivuni yhteyteen. Olen siis ehdolla Espoon kaupunginvaltuustoon. Tekstiäkin alkanee syntyä säännöllisemmin, kun on saanut kuukausikaupalla keräillä ajatuksia. Stay tuned!