Kolumni on julkaistu ensimmäistä kertaa Länsiväylässä lauantaina 18.12.2021.

Korkeakouluopiskelijoiden terveys- ja hyvinvointitutkimuksen viesti on karu: yli puolet kokee psyykkistä kuormittuneisuutta ja joka kolmas opiskelija kärsii ahdistus- tai masennusoireista. Joka kolmas.

Kylmäävät luvut eivät mene pelkästään koronan piikkiin. Kyse on pidemmän aikaa kehkeytyneestä ongelmasta, johon ei ole tartuttu riittävällä vakavuudella.

Ilmiö ei koske vain opiskelijoita. Yli puolet suomalaisista kokee jossakin vaiheessa elämäänsä mielenterveyden häiriön, mutta vain puolet saa tarvitsemaansa hoitoa.

Mielenterveydestä puhutaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin – ja hyvä niin. Tietoisuuden lisääminen ja ennakkoluulojen purkaminen madaltavat kynnystä hakea apua. Kun tukea ja apua saa ajoissa, ongelmat eivät välttämättä pääse syvenemään. Näin voidaan ehkäistä raskaampien palveluiden tarvetta.

Hoitoon ei kuitenkaan aina pääse riittävän nopeasti ja matkalla voi olla monta mutkaa. Vastauksena tähän Espoossa on perustettu matalan kynnyksen mielenterveyspiste, johon voi kävellä ilman ajanvarausta. Kouluissa on kehitetty lyhytterapioita ja moniammatillista yhteistyötä.

Noin vuoden päästä vastuu mielenterveyspalveluista siirtyy kunnilta hyvinvointialueille. Muutos tarjoaa mahdollisuuden varmistaa alusta asti mielenterveyspalveluiden toimivuus. Kun elämä menee solmuun, apua on saatava nopeasti. Myös raskaampia psykiatrisia hoitoja tarvitsevien on päästävä ripeästi palveluiden piiriin.

Ongelmia kannattaisi ennaltaehkäistä nykyistä tehokkaammin. Se voi tarkoittaa esimerkiksi mielenterveystaitojen treenaamista jo päiväkodissa, työkykyä tukevaa johtamista, mielenterveyden ensiapukursseja ja ymmärrystä ikäihmisten mielen hyvinvoinnin tukemisesta.

Opiskelijoiden hyvinvointitutkimus kertoo meille, että korjausliikkeitä tarvitaan. Samaan aikaan herää kysymys: mikä tässä ajassa ja maailman menossa ihmisiä sairastuttaa? Mielenterveyspalveluiden parantaminen on välttämätöntä, mutta juurisyitä pitää etsiä tiheällä kammalla myös viime vuosien ja vuosikymmenten koulutus- ja sosiaalipolitiikasta.