Uusiutuvissa energiamuodoissa on tulevaisuus. Tanska tuottaa 40% sähköstään tuulella, ja Saksan aurinkopaneelit tuottavat jo nyt enemmän sähköä (29,7 TWh vuonna 2013) kuin suomalaiset ydinvoimalat (22,7 TWh vuonna 2013).
Oma suhtautumiseni ydinvoimaan on neutraali. Yksittäisen teknologian kannattaminen tai vastustaminen ei oikein sovi omaan ajatteluuni – kyse on siitä, miten kyseistä teknologiaa käytetään ja miten se toimii osana kokonaisuutta, tässä tapauksessa energiajärjestelmäämme. Ydinvoimalla on vielä pitkään rooli Suomen energiantuotannossa. Pelkästään sen varaan emme kuitenkaan voi laskea. Tämän hetken suuri kysymys kuuluu, mihin panostamme isosti seuraavaksi.
Kaikkein tärkeintä on se, että lopetamme fossiilisten polttoaineiden käytön ripeästi. Samalla meillä on mahdollisuus rakentaa Suomeen kestävää energiataloutta, joka nojaa uusiutuvaan energiaan. Maailmalla yhä suurempi osa energiainvestoinneista ohjataan uusiutuviin energiamuotoihin. Suomi ei ole ollut tämän kehityksen kärjessä, ei itse asiassa edes lähellä.
#Energiaremontti-kampanjan avaustilaisuudessa professori Peter Lund totesi, että energiapolitiikka on pitkään ollut Suomessa “näkymättömien eminenssien” käsissä. Aiheesta ei ole käyty kunnollista kansalaiskeskustelua, eikä se ole noussut vaaliteemaksi. Se muuttuu nyt. Suomen kansan on aika ottaa tulevaisuus omiin käsiinsä. Uusiutuviin siirtyminen ei tapahdu itsestään, vaan se vaatii aktiivisia poliittisia toimenpiteitä.
Energiaremontin tavoitteena on irrottaa Suomi fossiilisista polttoaineista ja siirtyä kokonaan uusiutuvaan energiaan nojaavaan energiajärjestelmään vuoteen 2050 mennessä. Hiilen tupruttelu lopetetaan 2025 mennessä. Tähän tarvitaan politiikan, ilmapiirin ja tekijöiden muutosta. Voivottelusta on siirryttävä toimeen tarttumiseen, keskitetyistä ratkaisuista hajautettuihin. Juhlapuheissa tiuhaan esiintyvien lupausten on käytävä toteen myös kabineteissa.
Nyt jos koskaan on energiaremontin aika
Uusiutuvaan energiaan siirtyminen ei ole ainoastaan teknologisesti mahdollista, vaan myös taloudellisesti järkevää. Kummastakaan eivät läheskään kaikki poliitikot ole jyvällä. Noin 70 % Suomen kokonaisenergiankulutuksesta on tuontienergiaa. Energian tuonnin kustannukset suomalaiselle yhteiskunnalle ovat noin 8,5 miljardia euroa vuodessa. Suurimman osan tästä rahavirrasta käytämme fossiilisten polttoaineiden kuten kivihiilen tai öljyn ostamiseen. Tämä rahavirta kannattaisi suunnata kotimaisille markkinoille, kotimaiseen energian pientuotantoon uusiutuvin keinoin.
Kyse ei ole vain välttämättömyydestä, vaan myös mahdollisuudesta.
Uusiutuva energia luo työtä nimenomaan Suomeen. Ei ihmisiä lennätetä Kiinasta asentamaan aurinkopaneeleja Pälkäneelle, jos osaamista löytyy lähempääkin.
Maailmalla energiaremontin tarpeeseen on jo herätty. Etenkin ennen vanhaan usein kuultu argumentti ilmastotyötä ja päästövähennyksiä vastaan kuului: “Mitä väliä, kun Kiina kuitenkin tupruttelee hiiltä minkä ehtii.” Tältä argumentilta on sulanut pohja, sillä Kiina laittaa niin sanotusti all in eli satsaa merkittävästi uusiutuvaan energiaan tällä hetkellä.
Uusiutuvan energiateknologian ja alan osaamisen kysyntä kasvaa koko ajan. Nyt jos koskaan Suomen kannattaisi varmistaa, että tuota teknologiaa ja osaamista ostetaan juuri meiltä. Jotta näin tapahtuu, suomalaisilla alan yrityksillä on oltava hyvät toimintaedellytykset myös kotimaassa.
Uusiutuva energiantuotanto ja talous = win-win!
Päästöjä on vähennettävä nopeasti, jos (ja kun) haluamme pysäyttää ilmastonmuutoksen etenemisen. Suomen ei tarvitse luopua mistään siirtyäkseen hajautettuun, kestävään energiantuotantojärjestelmään. Päinvastoin: investoidaan nyt ulkomaille valuvat miljardit suomalaiseen työhön ja osaamiseen, hajautetaan energiantuotanto kuluttajille isojen keskitettyjen tuotantolaitosten sijaan sekä kehitetään sellaisia ratkaisuja, joilla saadaan korkean osaamisen vienti nousuun. Tällä kaavalla voittavat kaikki: niin ympäristö, talous kuin yksittäinen kansalainenkin.