Espoon kaupunginvaltuustossa käsiteltiin lasten ja nuorten hyvinvointia. Oheisen puheenvuoron pidin kimaltavassa mekossa, pinkissä kravatissa ja haisaappaat jalassa.

Tänään haluan puhua Lennistä.

Lenni on 4-vuotias lapsi, joka pitää vaaleanpunaisesta, kimalluksesta ja Hello Kittystä. Ja jalkapallosta, ryhmä Hausta, junista ja eläimistä. Mistä nyt lapset tuppaa pitämään, kuten Lennin äiti kirjoitti hiljattain Facebookiin. Samassa kirjoituksessa Lennin äiti kertoi, millaista kohtelua Lenni on joutunut kohtaamaan. Ei treenikavereidensa tai muiden ikätovereidensa suunnalta, vaan aikuisten ihmisten taholta.

Kiistelyä lapsen sukupuolesta, läpänheittoa tämän seksuaalisesta suuntautumisesta – ja kaikki tämä lapsen kuullen. Muistutan että puhumme neljävuotiaasta, iloisesta, vauhdikkaasta lapsesta.

On myös niitä, jotka sanovat lapselle, ettei tämä voi olla keijuprinsessa, koska tämä on poika.

Me aikuiset tiedämme, että todellisuudessa kukaan ei ole keijuprinsessa. Ainakin se on luonnontieteen valossa erittäin epätodennäköistä. Sukupuolella tosin ei ole asian kanssa mitään tekemistä.

Lapset ovat tässä mielessä erilaisia kuin me. He tietävät, että kuka tahansa voi olla keijuprinsessa jos vain haluaa.

Lennille ja kaikille muille lapsille haluan sanoa: Te voitte olla mitä ikinä haluatte. Meidän aikuisten tehtävänä on mahdollistaa se. Ei rakentaa erivärisiä ja -muotoisia lokeroita.

Tämän on syytä näkyä kaikessa kaupungin toiminnassa. Lapsilla ei ole äänioikeutta, mutta olemme mitä suurimmassa määrin vastuussa heille siitä, että jokaisella lapsella ja nuorella tässä kaupungissa on tilaa ja turvaa olla oma itsensä ja kasvaa omaksi itsekseen.

Tämä tarkoittaa sitä, että aina päiväkodeista nuorisotaloille, amiksesta lukioon, peruskoulusta puhumattakaan, pidämme huolta siitä että lapsia ja nuoria kohdataan ja kohdellaan yksilöinä, ei jonkin normin edustajana.

Ei se aina helppoa ole. Yhteiskunnan normit eivät aina ole selkeitä ja tiedostettuja. Siksi asiaan on syytä kiinnittää erityistä huomiota.

Esimerkiksi sivistystoimen kotiin täytettäväksi lähetettävät lomakkeet saattavat epähuomiossa pönkittää niin sanottua perinteisen perhemuodon normia. Tietoisuus ja oikeat sanavalinnat poistavat ongelman vikkelästi ja vaivattomasti, eikä yhdenkään perheen tai lapsen tarvitse lomakkeen takia tuntea oloaan ulkopuoliseksi.

Tämä on vain yksi esimerkki. Paljon muutakin voimme tehdä. Suurin ja tärkein muutos lähtee toisten ihmisten kohtaamisesta.

Lakisääteinen tehtävämme kuntana on tukea nuorten kasvamista ja identiteetin vahvistumista. Velvollisuutemme ihmisinä on kohdella toisia ihmisiä, niitä pieniäkin, kunnioittavasti ja inhimillisesti.

Tänään vietetään Minäkin olen Lenni -päivää, jonka tarkoituksena on osoittaa, että jokaisella on sukupuolesta riippumatta vapaus pukeutua kimallukseen, vaaleanpunaiseen tai mihin ikinä sitten haluaakaan.

Toivon, että ette ymmärrä tarkoituksella väärin. En väitä, että kaupunginjohtajan olisi syytä tulla aamulla töihin kimaltavassa kravatissa tai hameessa, ellei hän itse niin halua. Väitän, että jokaisella on oltava vapaus olla oma itsensä.

Sellaisessa maailmassa on helpompi voida hyvin.