Koti kaikille ja hitunen ennakointia ensi syksyä varten, kiitos!

Syyskuu on pian takana päin. Syksyn ja lukukauden alku tietää aina runsasta muuttoliikettä muun muassa Espoon Otaniemeen. Osa fukseista eli uusista opiskelijoista pääsi muuttamaan jo elokuun puolella, osalla taas nämä ensimmäiset viikot ovat olleet yhtä muuton, uuden elämäntilanteen, opintojen alkamisen ja yhteisöllisyyden sekamelskaa.

Sitten on heitä, joilla ei ole kattoa päänsä päällä laisinkaan.

Tuntuu uskomattomalta, että pääkaupunkiseutua vuosi toisensa jälkeen aina vain räikeämmin vaivaava ja opiskelijoiden kohdalla juuri syksyn alussa huippunsa saava asuntopula pääsi taas yllättämään kaupungit. Uskomatonta se on siksi, että tämä nimenomaan on asia, johon kaupunki voisi vaikuttaa.

Suomalaisten opiskelijoiden tilanne on sentään harvemmin yhtä kinkkinen kuin kansainvälisten tulokkaiden. Sukulaisen tai kaverin sohvan löytyminen taikka asunnon etsiminen vapailta markkinoilta on huomattavasti vaikeampaa, jos koko maassa ei ole sukulaisia, kavereita tai välttämättä edes täydellisen sujuvaa yhteistä kieltä.

Espoon maine vaikean asuntotilanteen kaupunkina tunnetaankin esimerkiksi Aalto-yliopiston kansainvälisten opiskelijoiden keskuudessa. Omista vaihto-opinnoistaan palaavat suomalaiset kertovat, että osa potentiaalisista hakijoista jättää kokonaan hakematta. Toiset hakevat, pääsevätkin, mutta eivät voi ottaa opiskelupaikkaa vastaan. Kukapa haluaisi saapua maahan vailla tietoa asunnosta, mutta sen sijaan hyvinkin tietoisena siitä, että sellaisen saaminen on miltei mahdotonta? On aika noloa, että kaupungin ja yliopiston jaettujen kansainvälistymishaaveiden annetaan kompastella tällaiseen.

Espoon tulee asettaa kunnianhimoiset tavoitteet asunnottomuuden lopettamiseksi ja toimia päättäväisesti niiden saavuttamiseksi. Tämä tapahtuu kaavoittamalla ja rakentamalla lisää kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja niin opiskelijoille kuin yleisesti kaikille asukkaille. Otaniemen ainutlaatuista kampusaluetta tulee jatkossakin kehittää yhdessä opiskelija-, tiede- ja taideyhteisön kanssa. Siitä hyötyvät niin kaupunki, yliopisto kuin opiskelijatkin.

Tietenkään talot eivät nouse silmänräpäyksessä, vaikka tavoitteet ja kaavat saataisiinkin ripeästi kuntoon. Sitä odotellessa kaupungin tulee tunnustaa niin muualta Suomesta kuin ulkomailtakin Espoon suunnalle opintojen ja työn perässä muuttavat täysivaltaisiksi asukkaiksi ja kantaa osaltaan vastuuta heidän mahdollisesta asunnottomuudestaan. Päteviä väliaikaisratkaisuja voitaisiin löytää tiiviissä yhteistyössä alueen korkeakoulujen ja esimerkiksi tällä hetkellä opiskelijoiden hätämajoitusta hoitavan ylioppilaskunnan kanssa. Pitäisikö esimerkiksi konttiasuntoja kokeilla?

Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan hyvät kokemukset kansainvälisten kyselijöiden neuvontaan panostamisesta hätämajoituskoordinoinnin yhteydessä herättävät toiveikkuutta. Pelkästään elokuun ja syyskuun alun aikana avunpyytäjiä ilmaantui reippaasti yli sata, ja näistä valtaosaa onnistuttiin auttamaan asunnon löytämisessä. Alle 50 opiskelijaa joutui lopulta turvautumaan ylioppilaskunnan hätämajoitukseen, ja heistä suurin osa hyvin lyhytaikaisesti. Parempaankin pystymme, kunhan kaupunki, korkeakoulut ja opiskelijajärjestöt lyövät hynttyyt yhteen hyvän asian ja uusien asukkaiden puolesta.