Ukrainassa ihmiset puolustavat maataan henkensä kaupalla, pelkäävät läheistensä puolesta, pakenevat sodan jaloista, odottavat tuleeko apua ajoissa. Eri puolilla Suomea ja Eurooppaa lukemattomat ihmiset ovat osoittaneet tukeaan Ukrainalle.

Kun sota tulee näin lähelle, kaikki sanat tuntuvat liian pieniltä. Silti niillä on väliä. Ne eivät voi korvata rahallista, materiaalista ja aseellistakin tukea, pakotteita tai diplomaattisia ponnisteluja, mutta ne ovat eräänlainen selkäranka. Sanat, eleet, marssit ja mielenosoitukset kertovat ukrainalaisille, että me emme katsele muualle. Ne kertovat sotaa vastustaville venäläisille, että tekään ette ole yksin. Ja ne luovat (meille) päättäjille painetta etsiä herkeämättä uusia tapoja auttaa.

Se, mitä Ukrainassa tapahtuu, vaikuttaa koko Eurooppaan – ja koko maailmaan. Euroopan turvallisuustilanne on muuttunut perustavanlaatuisella tavalla. Mitä siitä vielä seuraa, jää nähtäväksi.

Sitä ei Putin ehkä arvannut, että hänen hullu sotansa toisi EU-maat aivan poikkeuksellisella tavalla yhteen. Eikä sitä, että se ajaisi venäläiset kaduille vastustamaan sotaa. Eikä varmasti sitäkään, että Venäjän hyökkääjillä olikin vastassaan ukrainalaisten periksiantamaton kansa.

EU on 27 maan yksimielisellä päätöksellä ja yhdessä mm. Yhdysvaltojen kanssa asettanut painavia pakotteita, joita tullaan entisestään kiristämään. Sanktiot eristävät Venäjää maailmantaloudesta, hyydyttävät maan kehitystä ja kurittavat Putinin sotakassaa.

Lukuisat Euroopan maat ovat sulkeneet ilmatilansa venäläiseltä lentoliikenteestä – näin tapahtuu myös Suomessa. Nämä päätökset (ja odotettavissa olevat vastapakotteet) tuntuvat myös omissa nahoissamme, mutta se on kestettävä.

Apua viedään myös Ukrainaan. Humanitaarinen tilanne on vakava. Pelastuspuolelta lähetämme telttoja ja lääkintätarvikkeita. Saksasta ostamiemme ja Viroon myymiemme tykkien vienti sallitaan. Ja lisää päätöksiä on tulossa. Henkilökohtaisesti ajattelen, että kaikki, mitä on tehtävissä Ukrainan puolustuskyvyn vahvistamiseksi, on syytä tehdä. Ennen kuin on liian myöhäistä.

Emme tiedä, millaiseen aamuun huomenna heräämme. Kestä vielä, Ukraina.