Olin Ylen aamussa ja radion puolella Ykkösaamussa keskustelemassa Suomen mahdollisesta NATO-jäsenyydestä. Totesin, että:

Suomen mahdollinen NATO-jäsenyys ei ole suunnattu ketään vastaan. Ratkaisu on omissa käsissämme ja se tehdään omista lähtökohdistamme.

On tärkeää, että NATO-jäsenyyden hyvät ja huonot puolet punnitaan huolella (mutta viivyttelemättä), jotta niin eduskunnassa kuin Suomessa yleisesti voidaan mahdollisimman laajasti sitoutua tehtäviin päätöksiin. Ja että se sitoutuminen kestää myös tiukan paikan tullen.

Kyllä vai ei -kysymyksen ohella on olennaista pohtia, millainen NATO-maa Suomi haluaisi olla ja millä muilla(kin) keinoilla vahvistamme turvallisuutta ja vakautta tulevina vuosina ja vuosikymmeninä. Esimerkiksi tavoitteet rauhantyölle ja ydinaseriisunnalle eivät katoa mihinkään.

Natosta ei voi valita vain rusinoita pullasta. Jäsenyys tuo mukanaan turvaa, mutta myös velvoitteita. Meidän on pidettävä jatkossakin huolta omasta maanpuolustuksestamme ja maanpuolustustahdosta. Uskon, että kaikkia sukupuolia yhdenvertaisesti kohteleva maanpuolustusvelvollisuus vahvistaisi järjestelmän kestävyyttä ja hyväksyttävyyttä.