Katoaako hömötiainen?

Tällä viikolla Porkkalassa nähtiin vähän erilainen lauantai-illan disko. Kuuntelimme kummipoikani kanssa laulavasta lintukirjasta lehtopöllön, palokärjen, satakielen ja hömötiaisen ääniä. Aamulla meren rannalla saimme nauttia oikeiden lintujen äänekkäästä konsertista. Olemmeko tehneet tarpeeksi sen eteen, että tuttujen lintujen laulua kuullaan myös tulevaisuudessa muuallakin kuin laulavissa lintukirjoissa?

Yksi tämän vuoden herättävimpiä uutisia on ollut se, että hömötiainen, varpunen ja tervapääsky ovat Suomessa uhanalaisia. Samoin norppa, metsäpeura ja karhu. Kaikki tuttuja lajeja, joita ilman suomalaista luontoa on vaikea kuvitella.

Suomi oli sitoutunut pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen ensi vuoteen mennessä. Nyt jo voidaan todeta, että siinä ei onnistuttu. Maaliskuussa saimme kuulla uusimmasta uhanalaisuuskartoituksesta, että itse asiassa kehityssuunta on huonompaan päin: Suomen eläimistä ja eliölajeista jo joka yhdeksäs on uhanalainen.  Merkittävimmäksi uhanalaistumisen syyksi raportti nostaa metsiemme hakkuut ja tehometsätalouden.

Ilmastonmuutoksesta ja sen aiheuttamista uhkista puhutaan joka päivä, syystäkin. Harvempi on  kuitenkaan pysähtynyt miettimään, että lajien sukupuuttoaalto ja luontomme monimuotoisuuden heikkeneminen ovat yhtä vakavia kohtalonkysymyksiä – myös meille ihmisille. Luonto ja ympäristö ovat olemassaolomme pohja. Niin ruokamme, puhdas juomavetemme kuin happi, jota hengitämme, ovat niistä riippuvaisia. Luonnon monimuotoisuuden hupenemista on usein verrattu lentokoneeseen. Siitä voi poistaa osia ilman, että matkaa katkeaa, mutta kukaan ei osaa etukäteen sanoa, missä kohtaa vastaan tulee se kriittinen ruuvi, jolloin koko systeemi romahtaa. Meitä ei ole ilman muita.

Se, ettei Suomi ole onnistunut pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden heikkenemistä, ei ole ihme, kun katsoo viime vuosien politiikkaa. Jopa luonnonsuojelun asiantuntijat eli Luontopaneelin jäsenet ovat arvioineet Sipilän hallituksen luonnonsuojelupolitiikan surkeaksi. Metsähakkuita on kiihdytetty ja luonnonsuojeluun tehty jättileikkauksia: jo valmiiksi niukoista rahoista vietiin puolet.

Seuraavan hallituksen on otettava lajien sukupuuttoaalto tosissaan. Tarvitaan luonnonsuojelun kunnianpalautus! Aloitetaan näistä:

🌲 Panostetaan luonnonsuojeluun. Lisätään luonnonsuojelun rahoitusta ja suojellaan korvaamatonta luontoa. Suosittu Etelä-Suomen metsien suojelun METSO-ohjelma on toteutettava loppuun. Erityisesti meillä Etelä-Suomessa metsien suojelun tilanne on heikko. Aiemmin valmisteltu soidensuojeluohjelma on viimein toteutettava. Lisäksi jo ojitettuja soita on ennallistettava. Tästä kiittävät niin soilla asuvat lajit kuin ilmastokin.

🌲 Siirrytään kestävään metsätalouteen. Jättihakkuita on välttämätöntä suitsia ja asettaa ne monimuotoisuuden ja ilmaston kannalta kestävälle tasolle. Esimerkiksi metsänkasvatusmaksu voisi kannustaa metsänomistajia kasvattamaan metsänsä vanhemmaksi. Metsätaloutta on ohjattava kestävämpiin käytäntöihin, esimerkiksi jatkuvan kasvatuksen menetelmään ja lahopuiden määrän lisäämiseen.

🌲 Pidetään luonnon puolia. Luonto ei voi ajaa omaa asiaansa – siksi tarvitaan tehokasta ja riittävillä voimavaroilla varustettua ympäristövalvontaa. Turvataan valtion ympäristöviranomaisten resurssit ja mahdollisuudet ajaa luonnon asiaa.
🌲 Tuodaan luonto lähelle. Luonto on suomalaisten sydäntä lähellä. Varmistetaan, että kaikilla on lapsesta asti mahdollisuus saada luontokokemuksia ja liikkua lähiluonnossa. Laitetaan kansallispuistojen ja retkeilyalueiden puitteet kuntoon. Perustetaan uusia kansallispuistoja, seuraavaksi esimerkiksi Porkkalaan.