Karkkia kaikille

Aika on kulunut nenä kiinni kirjassa, siksi blogaaminenkin on jäänyt. Lukiossa aivan valloittava matematiikanopettaja Eila opetti käyttämään silmää. ”Ja tästähän me silmällä nähdään, että voidaan pyöräyttää ratkaisu, näin” ja niin edelleen. No, se silmä on ollut auttamattoman hukassa viime aikoina. Pikkuhiljaa selkäytimen uumenista (Maol-taulukoiden ja lukion fysiikankirjojen avulla) palautuvat derivointitaidot, luonnonvakiot, Lorentz-kontraktiot, potenssisäännöt ja muut peruskaavat ovat kyllä tuottaneet loputtomasti riemua. Voisi siis sanoa, että olen vallan innoissani opiskelusta.

Mutta. Yhtä asiaa en kanssaopiskelijoissani käsitä.

Miksi luennoille tullaan höpisemään niitä näitä? Tai vielä parempi: puhumaan puhelimessa? Sen lisäksi, että käytös on sangen epäkohteliasta erityisesti vieruskavereita ja luennoitsijaa kohtaan, on se ylipäätään IHAN MIELETTÖMÄN ÄRSYTTÄVÄÄ. Kaikkein hämmentävimpiä ja vähintäänkin yhtä häiritseviä ovat he, jotka pälättävät pienissä, alle 20 opiskelijan opetustilaisuuksissa.

Onko tällainen ihan yleisesti hyväksyttävää? Onko musta tullut niuho? Miksei kukaan tee asialle mitään? Itsekin näköjään tyydyn rähisemään blogissa ja vilkuilemaan höpöttelijöitä paheksuvasti.

Edesmennyt ylioppilaskunta TKY toteutti joskus ns. käytöskampanjan, jossa muistaakseni kehotettiin kaikkia yliopistoyhteisön jäseniä moikkaamaan toisiaan käytävällä ja tulemaan ajoissa luennoilla. Kampanjaa kritisoitiin kai vähän nössöksi, mutta minusta se osui asian ytimeen. Onko tämäkin pulma oikeastaan vain osa isompaa vyyhtiä, joka liittyy niin opiskelijoiden kuin luennoitsijoidenkin vähäiseen sitoutumiseen oppimis- ja opetustoimintaan?

Silläkin uhalla, että tulen sohaisseeksi Pyhää Akateemista Vapautta, nostan esiin vielä yhden esimerkin. Fukseille opetetaan ensimmäisenä päivänä, että akateemisessa maailmassa luennot alkavat vartin yli. Opintojen edetessä tuo vartti tuntuu venyvän kuin viime kevään hallitusneuvottelut konsanaan. On tietysti ymmärrettäviäkin syitä myöhästymiseen (lounas on pakko syödä jossain välissä, bussi oli myöhässä, pitkät välimatkat kampuksella, päällekkäiset luennot…), ja siksi onkin hyvä, ettei myöhästelystä itsessään sakoteta. On kuitenkin aika eri asia hipsiä paikalle hiljaa kuin marssia rehvakkaasti kaverin kanssa rupatellen luentosalin läpi luennon ollessa täydessä käynnissä. Mikä näitä ihmisiä vaivaa?

Ylitsevuotava empaattisuus tuo koko touhuun vielä oman lisänsä. Sen lisäksi, että oma keskittyminen häiriytyy, loukkaannun myös luennoitsijoiden puolesta. Toisaalta kysymys kuuluu, miksei yliopisto-opettajakin voisi pitää jöötä, kuten koulussa yleensä. Häiriköt pihalle! Ja jos on karkkia mukana, pitää antaa kaikille!