Tutustuin kuluneella viikolla opaskoira Piituun, jonka johdolla tuntui turvalliselta sompailla pitkin Lasipalatsin aukiota silmät peitettyinä. Parikymmentä vuotta sitten sokeutunut mies jakoi tarinansa ja kertoi, kuinka opaskoiran saaminen tuntui niin vapauttavalta. Voin uskoa. Pääsin kokeilemaan myös pyörätuolilla kulkemista. Pärjäsin ihan hyvin, vaikka rampilla meinasinkin kellahtaa kumoon. Onneksi rinnalla oli neuvomassa kokeneempi kaveri ja takana auttaja, joka nappasi kiinni tiukassa paikassa. Todellisuus voi olla monelle toinen.
Kyse oli eduskuntavaaliehdokkaille suunnatusta #testaavamma-tempauksesta, jonka järjestivät yhteistyössä Helsingin ja Uudenmaan Näkövammaiset, Näkyillään!-projekti, Opaskoirayhdistys, Helsingin Invalidien Yhdistys ja Helsingin liikenneturvallisuusyhdistys. Olen aina arvostanut esteettömyyttä, mutta tämä oli silti avartava kokemus.
Esteettömyys ei ole vain vammaisia, vaan myös esimerkiksi vanhuksia ja kaikkia muitakin ihmisiä varten. Kuka tahansa meistä voi päätyä pyörätuoliin huomenna. Esteettömyys ei myöskään kosketa vain vessojen kokoa tai hissejä, vaan myös esimerkiksi kynnyksiä, kaiteita, kuulutuksia, laitteita, tilojen muuntojoustavuutta, äänentoistoa, kielenkäyttöä ja ehkäpä vielä laajemmin ajateltuna myös sitä, miten ylipäätään kohtelemme toisiamme. Huomioitavaa on paljon, mutta on varsin pienistä teoista kiinni, onko kaikenlaisille ihmisille tilaa tässä yhteiskunnassa.
Lue vastaukseni Invalidiliiton, Kynnyksen ja Näkövammaisten keskusliiton yhteiseen Vammaiseen vaalikoneeseen täällä. (Todettakoon, että osassa vaalikoneen kysymyksistä oli vähän outoja vastakkainasetteluja. Aiheet ovat kuitenkin tärkeitä. Avaan ajatteluani vastausten perusteluissa.)
P.S. Päätämme konsernijaostossa eduskuntavaalien jälkeisenä maanantaina Espoon kannan koskien Helsingin seudun liikenteen (HSL) esitystä rajata alennus- ja vapaalippuja esimerkiksi näkövammaisten osalta. Olen aiemmin kirjoittanut HSL:n käsittämättömästä linjauksesta asettaa ikäraja opiskelija-alennukselle.
Tämä uusi esitys jatkaa samaa linjaa: HSL yrittää virtaviivaistaa omaa toimintaansa ymmärtämättä, että se vaikeuttaa sekä useiden ihmisten elämää että kuntien järkevää yhteistoimintaa. Sitä vartenhan kuntayhtymä on olemassa, että rajat ylittäviin kysymyksiin, kuten joukkoliikenne, olisi rajat ylittäviä ratkaisuja. Vai miltä kuulostaisi tilanne, jossa alennus- ja vapaalippukäytännöt vaihtelisivat merkittävästi pääkaupunkiseudun kuntien välillä? Tähän voidaan päätyä, mikäli HSL:n esitys menee läpi ja kunnat ryhtyvät yksin linjaamaan omia käytäntöjään sosiaalisin tai terveydellisin perustein myönnettävistä vapaalipuista.
Pahimmillaan syrjäytämme muutenkin vaikeassa tilanteessa olevia ihmisiä koteihinsa. Helsingin seudun joukkoliikenne ei ole esteetöntä nytkään. Ei ole mitään järkevää syytä korottaa sellaisten ihmisten kynnystä käyttää joukkoliikennettä, joille se on jo valmiiksi varsin vaikeaa.
Olen tehnyt töitä sen puolesta, että Espoon lausunto tällaista kehityskulkua kohtaan olisi kriittinen. Virkamiesten kanssa käymieni keskustelujen perusteella rohkenen toivoa, että tämä työ kantaa hedelmää.