Ukkonen jyrisi ja eduskunnassa tehtiin historiaa. Sote-uudistus hyväksyttiin äänin 105-77.

Sote-uudistusta tarvitaan kipeästi ja on tärkeää, että se vihdoin etenee. Nyt luodaan puitteet sille, että ihmiset saavat kaikkialla Suomessa tarvitsemaansa hoitoa ja että sosiaali- ja terveyspalveluiden painopistettä pystytään siirtämään ennaltaehkäisyyn.

Nyt päätetty uudistus ei ole täydellinen, mutta se on riittävän hyvä. Vihreiden tinkimättömän työn tuloksena uudistuksen valmistelussa on pitkin matkaa vahvistettu mm. lasten, haavoittuvassa asemassa olevien ja kaupunkien asemaa.

Lopulta toteutus vasta ratkaisee, miten onnistumme kuromaan umpeen terveys- ja hyvinvointieroja ja hillitsemään kustannusten kasvua. Tämän kokoluokan uudistuksessa on ihan selvää, että viilauksia ja korjauksia on tehtävä myös matkan varrella.

Äänestin uudistuksen puolesta. Tietenkin. Olen tullut eduskuntaan ja hallitukseen kantamaan vastuuta – neuvottelemaan, etsimään kompromisseja, viemään tämän maan tarvitsemia uudistuksia eteenpäin, ottamaan askelia oikeaan suuntaan. Tekemättä jättäminen on kaikkein huonoin vaihtoehto.
Espoolaisena kannan toki huolta uudistuksen vaikutuksista kaupungin talouteen ja pidän välttämättömänä, että eduskunnan tahtoa tähän huoleen vastaamisesta noudatetaan. Samaan aikaan pidän vastuuttomana ajatusta, että uudistus pitäisi kaataa, koska Espoo ei sitä tarvitse.

En minä ainakaan voi sulkea silmiäni siltä tosiasialta, että tässä maassa ihmiset ovat tällä hetkellä huomattavan eriarvoisessa asemassa. Että hyvinvointivaltiomme on päästetty rispaantumaan eivätkä kaikki enää pysy matkassa mukana.

Ihmisten yhdenvertaisuuden ja terveyserojen kaventamisen lisäksi yksi sote-uudistuksen tavoitteista on hillitä sotemenojen kasvua. Tämä on sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta ainoa oikea vaihtoehto. Jos mitään ei tehdä, kustannukset jatkavat vääjäämättä kasvuaan.

Tarvitsemme kipeästi fiksumpia tapoja järjestää palveluita, inhimillisempiä tapoja hoitaa etenkin paljon palveluita tarvitsevia ja leveämpiä hartioita kantamaan vastuuta ihmisten hyvinvoinnista. Meidän on päästävä eroon rakenteista, jotka ajavat pompottamaan ihmisiä luukulta toiselle.

Rakenteiden uudistamisen rinnalla kehitetään parhaillaan myös palveluita. Esimerkiksi Espoo on mukana kehittämässä mielenterveyspalveluita ja terapiatakuuta sekä erilaisia liikkuvia palveluita. Tämä kaikki jää tällä hetkellä rakennerumban varjoon, mutta on valtavan tärkeä osa tätä uudistusta.

Kokoomuksen kritiikkiä sote-uudistusta kohtaan olen voinut vain hämmästellä. Yhtä aikaa sanotaan, että uudistus leikkaa rahoitusta liikaa (tulevan kymmenen vuoden aikana) – ja että se leikkaa liian vähän. Samaan aikaan eri puolilla Suomea juuri kokoomuksen johdolla on jo vuosien ajan isketty pöytään leikkauslistoja asukkaille tärkeistä palveluista.
Tekemättä ei voi jättää, mutta sitä tämän uudistuksen kaatuminen olisi käytännössä tarkoittanut. Aika lailla joka puolueella on ollut useampikin mahdollisuus tehdä tämä uudistus. Yksikään aiempi hallitus ei ole onnistunut rakentamaan mallia, joka olisi sekä perustuslaillinen että toteuttamiskelpoinen.

Miten Espoolle sitten käy? Uskon, että lopulta hyvin. Uusimmat rahoituslaskelmat näyttävät jo edellisiä valoisammilta. Kasvukaupungeille on myös Vihreiden aloitteesta luotu oma valtionosuuskriteeri, jota voidaan tulevina vuosina entisestään vahvistaa. Mutta muutos on kiistatta iso, tehtävä vaikea ja tekemistä paljon. Yksi tulevan valtuuston tärkeimmistä tehtävistä onkin rakentaa polku sote-uudistuksen (ja koronan) jälkeiseen aikaan.

Mitä tämä uudistus tarkoittaa ihan tavallisille ihmisille? Toivottavasti ennen kaikkea sitä, että ajan myötä hoitoon pääsy helpottuu ja eri palvelut nivoutuvat sujuvasti yhteen. Ja sitä, että valta päättää oman alueen sotepalveluiden kokonaisuudesta tuodaan takaisin ihmisten käsiin.

(Myönnetään, että näin pari viikkoa kuntavaalien jälkeen en hypi riemusta ajatellessani puolen vuoden päässä häämöttäviä aluevaaleja. Mutta sitä pidän todella tärkeänä, että ihmiset pääsevät aidosti vaikuttamaan sosiaali- ja terveyspalveluiden tulevaisuuteen demokraattisesti.)