Chillaustakin tarvitaan – ajatuksia uupumisesta

Moni ystävä ja tuttu jäi juhannuksen myötä kesälomalle. Tuntuu, että aiempaa isompi osa lomaviesteistä piti sisällään helpotuksen huokauksen. Lomaa on odotettu, voimavaroja venytetty ja jaksamisen kanssa hiippailtu vähän turhan lähellä äärirajoja.

On hyvä, että jaksamisesta, uupumisesta ja mielenterveydestä puhutaan aiempaa enemmän. Se tekee näkyväksi jokaisen ihmisen inhimillisyyden ja rajallisuuden. Joka toinen kärsii jossain elämänsä vaiheessa mielenterveyden häiriöistä, mutta paljon harvempi hakee tai saa apua ongelmaan.

Kun omat rajat lähestyvät, on tärkeää osata jarruttaa ajoissa. Se voi tarkoittaa esimerkiksi valikoivaa tunnollisuutta, tärkeidenkin asioiden lykkäämistä ja kaikessa rauhassa palautumista. On olennaista pohtia, millaista työelämää rakennamme puheilla ja teoilla niin työpaikoilla kuin yhteiskunnassa laajemmin. Onko ajoissa jarruttaminen mahdollista?

Työllisyyden merkitystä ja monipuolisten työllisyystoimien tarpeellisuutta lainkaan vähättelemättä toivon etenkin maan johtavilta poliitikoilta harkintaa julkisissa kannanotoissaan. Kun pääministeri ilmoittaa, että meillä ei yhteiskuntana ole varaa ”chillailuun”, hän ei todennäköisesti tarkoita, että jo nykyisellään uupumisvaarassa olevien tulisi painaa hommia entistä kovempaa. Siltä se kuitenkin herkästi kuulostaa etenkin sellaisten ihmisten korviin, jotka tuntevat jo valmiiksi syyllisyyttä omasta väsymisestään.

Syyllistämisen sijaan meidän on pidettävä huolta, että ihmiset pääsevät ja haluavat mennä töihin ja että ihmiset viihtyvät ja jaksavat töissä. Tärkeimpien työllisyystoimien joukkoon pitäisi työperäisen maahanmuuton lisäksi lukeutua työkyvyn ja työssä jaksamisen parantaminen sekä mielenterveysongelmien tehokas ennaltaehkäisy ja hoito.

Pidetään huolta toisistamme ja muistetaan myös chillata! Rentouttavaa ja palauttavaa kesää kaikille ☀️🌲