Brutalismin muistomerkki

Aamun Hesarissa odotti yllätys. Espoon kaupunginvaltuuston syksyn ykkösasiaksi oli nostettu kaupungintalon kohtalo. Toivon todella, että se ei ole syksymme tärkein kysymys. Aihe ei lukeudu syihin, joiden vuoksi olen itse mukana politiikassa. Myönnän, että kyseinen tönö ei ole kovin merkittävä osa omaa espoolaisidentiteettiäni. Toivon, että myös valtuuston huomion keskipisteenä ovat muut, tärkeämmät asiat. Mutta toki tämä on yksi asia muiden sellaisten asioiden joukossa, joista meidän tulee tehdä päätös. Tämän illan valtuuston kokouksessa ei ollut sen aika, mutta siitä huolimatta asiasta äänestettiin.

Valtuutettu Klar-Nykvist oli tehnyt aloitteen asiasta, joten asiaa käsiteltiin otsikolla: ”Valtuustoaloite kaupungintalon korjaamiseksi sisätiloiltaan siten, että sinne sijoitetaan kaikki Espoon kaupungin nuorille suunnatut tuki- ym. palvelut”. Keskustelun aikana Klar-Nykvist sentään korjasi ehdotustaan siten, ettei ihan kaikkia nuorten palveluita sijoitettaisi yhteen paikkaan.

Kahteen asiaan oli siis otettava kantaa: korjataanko kaupungintalo ja sijoitetaanko sinne nuorten palveluita? Äänestyksessä toivomus hylättiin äänin 52-20-3. Itse äänestin vastaan kahdesta syystä: en kannata päätöksentekoa puutteellisin tiedoin enkä nuorten palveluiden epämääräistä keskittämistä.

Tällaisilla pohjatiedoilla valtuuston oli mahdotonta ottaa valistuneesti kantaa rakennuksen kohtaloon. En suosi ajatusta siitä, että asiat ratkaistaisiin ainoastaan taloudellisten seikkojen valossa, mutta ne ovat yksi merkittävä osa kokonaisuutta. Kustannusarviot eri vaihtoehdoista tarvitaan ehdottomasti päätöksenteon tueksi. Nämä selvitykset on oltava käsissämme, kun asiasta asemakaavan yhteydessä myöhemmin syksyllä päätetään.

Kaupungintalon ulkomuoto herättää tunteita. Eipä sitä ehkä kauniiksi voi kutsua. Onpa minulle jopa ehdotettu asian altistamista alueen asukkaiden kansanäänestykseen – he kun talosta saavat arjessaan nauttia.

Vaan eipä ulkonäkö toki ole riittävä argumentti suuntaan eikä toiseen, kuten eivät pelkät eurotkaan. Asiaan liittyy toki myös mm. käytännöllisiä, kaupunkikuvallisia ja kulttuurihistoriallisia ulottuvuuksia. Kokonaisuus ratkaisee.

Peräänkuulutan siis kattavia taustatietoja ja kustannusarvioita eri vaihtoehdoista. Syksyn päätöksenteossa ei saa jäädä epäilyä siitä, etteikö valmistelu olisi ollut totuudenmukaista ja perusteellista. Pidetään huoli siitä, että asiaa ei tarvitse enää myöhemmin vatvoa.

Mitä tulee nuorten palvelujen keskittämiseen, en pidä sitä järkevänä kaupungissa, jossa kaupunkikeskusten välillä liikkuminen ei ole mitenkään mutkatonta.

Kun olemme valinneet (tai siis joku joskus on valinnut) kaupunkirakenteeksi tämän viiden kaupunkikeskuksen mallin, tulee kaupunkia kehittää siltä pohjalta. Silloin keskeisten lasten ja nuorten palvelujen keskittäminen ei ole vaihtoehto. Matala kynnys on löydyttävä jokaisessa kaupunkikeskuksessa.