Asunnottomuudesta, opiskelija-asunnoista ja veronmaksajista

Puheenvuoroni kaupunginvaltuuston kokouksessa 10.9.2018 asunto-ohjelman käsittelyn yhteydessä.

Asunnottomuutta on onnistuneesti vähennetty Suomessa ja Espoossakin. Tämä on vaatinut pitkäjänteistä työtä ja poliittista tahtoa. Muutaman viime vuoden aikana asunnottomien määrä Espoossa on kuitenkin pysynyt jotakuinkin ennallaan. Työtä asunnottomuuden poistamiseksi on syytä jatkaa niin kauan, että kenenkään ei tarvitse nukkua kadulla.

Asunnottomuus on harvoin ainoa pulma asunnottoman ihmisen elämässä. Kestävin ratkaisu olisi tietenkin se, että kasautuviin ongelmiin puututtaisiin ja tarjottaisiin tukea jo ennen kuin ne kasautuvat. Kun asunnottomuus on tullut osaksi elämää, oma koti on monesti edellytys sille, että mahdollinen muu ongelmavyyhti voi alkaa purkautua.

Asunnottomuuden torjumisessa ei ole kuitenkaan kyse pelkästään asuntojen rakentamisesta, vaan myös siitä, että asuminen onnistuu ja kestää. Asumiseen tarvitaan neuvontaa ja tukea, ja samalla olisi pystyttävä tukemaan myös sosiaalisen tukiverkon rakentumisessa ja mahdollisissa muissa ongelmissa.

***

Pääkaupunkiseudun vuokra-asuntotilanne on todella hankala, ja se tuntuu kipeästi myös opiskelijoiden arjessa. Opiskelija-asuntoja tarvitaan erityisesti kampusten välittömään läheisyyteen ja hyvien joukkoliikenneyhteyksien ulottuville

Opiskelija-asumiseen liittyvät tavoitteet säilyvät Espoon päivitetyssä asunto-ohjelmassa ennallaan.

Ohjelman mukaan Espoo luovuttaa vähintään yhden tontin vuodessa opiskelija-asumiselle ja edellyttää samaa valtiolta. Käytännössä tämä ei ole ollut ihan helppoa, sillä Espoon omistamat maat eivät aina ole opiskelija-asumisen kannalta järkevällä sijainnilla. Poikkeuksiakin toki on, mutta tämän tavoitteen lisäksi Espoon tulisi tehdä aktiivisesti vaikuttamis- ja kaavoitustyötä, joka johtaisi myös muiden omistamien tonttien kohdentamiseen opiskelija- ja nuorisoasumiselle.

Espoossa puhutaan kyllä opiskelija-asumisen puolesta ja lupauksiakin on nähty. Tuloksia sen sijaan vasta vähemmän. Itse ohjelma ei tarjoa tähän muutosta – olennaisessa osassa onkin toimeenpano.

Yksi ongelmista on se, että opiskelija-asumisen kaavahankkeet saattavat jumittua vuosiksi. Koska tavoitteet eivät ole määrällisiä, asia on helppo unohtaa. Helsinki on mennyt meistä ohi, vaikka Espoon opiskelijamäärä on Aalto-yliopiston myötä kasvanut. Opiskelija-asuntotuotanto laahaa perässä.

Kuten opiskelijat ovat jo vuosia vaatineet, Espoon on kannettava vastuuta myös opiskelija-asuntopulan ratkaisemisesta. Puheet eivät riitä. Meidän on myös tehtävä kaikkemme, jotta ihmiset löytävät kohtuuhintaisen katon päänsä päälle.

***

Lopuksi on todettava vielä, että pidän kaupunginvaltuuston kokouksessa kokoomusvaltuutetun esittämää retoriikka hyvistä ja vähemmän hyvistä veronmaksajista vastenmielisenä. On hienoa, että joillain ihmisillä menee niin hyvin, että he pystyvät maksamaan keskimääräistä enemmän veroja. Mutta se ei tee näistä ihmisistä muita parempia tai arvokkaampia.

Jokainen espoolainen on arvokas ja jokainen ansaitsee kodin.