Asukas on osa kaupungin joukkuetta

Suurpellon uuden kaupunginosan nimikin jo kertoo, ettei alue ole sitä aivan sykkivintä keskustaa. Hanke on kuitenkin mielenkiintoinen, ja talotkin ovat jo pystyssä. (Hauskannäköisiä taloja ovatkin. Kierrätyskin näppärästi järjestetty.) Palvelut alueelta vielä pitkälti puuttuvat, mikä lisää tietenkin tarvetta liikkumiseen. Tämä puolestaan on esimerkiksi lapsiperheiden näkövinkkelistä puutteellisten julkisten yhteyksien vuoksi varsin epänäppärää. Oletettavasti varsin harva suurpeltolainen juhlii arjessaan Autotottomia päiviä.

Keskeneräisellä alueella merkillepantavaa on se, että asukkaat ovat lähteneet innolla mukaan alueen kehittämiseen. Talkoiden, jumppien, yhdessä Omnian kanssa toteutettujen perhekerhojen ja muiden tapahtumien lisäksi kaupungin Suurpelto-projektin henkilöstö on ollut tiiviisti tekemisissä suurpeltolaisten kanssa. Asukkaiden osallistumista on tuettu muun muassa nimeämällä heille oma yhteyshenkilö kaupungin päästä.

Niin sitä pitää, Espoo! Kun asiat menevät kuten niiden pitäisi, asukkaat nähdään osana kaupunkia. He ovat oma olennainen osansa suunnitteluketjussa ja toteuttajatiimissä – eivät vaivalloinen pakkokuultava kiusa.

Juonsin muutama viikko sitten Ajatuspaja Visio ja Espoon vihreiden järjestämän ”Asukkaiden Espoo – parempia päätöksiä asukkaiden voimin” -keskustelutilaisuuden Sellon lavalla. Keskustelemassa olivat Suurpelto-seuran perustaja Cleo Baden lisäksi Espoon kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä, Espoon kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Jyrki Kasvi, Vision koordinaattori Antti Möller sekä Helsingin nuorisotoimen väistyvä johtaja Lauri Siurala.

Kovin konkreettisiin ehdotuksiin avoimemman Espoon ja tavoittavamman lähidemokratian keinoista ei Suurpelto-esimerkkejä, valtuuston kokousten videostriimaamista lukuunottamatta valitettavasti keskustelussa vielä päästy. Pohdintaa täytyy siis vielä jatkaa, ja senpä vuoksi aion aiheen pariin palata vielä toistekin.