Vuosikertomus 2016

Vuodesta 2016 jäävät mieleen erityisesti kamppailu koulutuksen ja varhaiskasvatuksen leikkauksia vastaan niin eduskunnassa kuin Espoon valtuustossakin, inhimillisyyden puolustaminen perheenyhdistämisen kiristyksiä vastaan, Syyrian lohduton tilanne sekä kansainvälisen politiikan yllätyskäänteet, kuten brexit ja Trumpin valinta Yhdysvaltain presidentiksi. Onneksi poliittisten kamppailujen joukkoon mahtui myös valonpilkahduksia ja muutamia tärkeitä voittoja. Summaan vuosikertomuksessani tuttuun tapaan omaa toimintaani kuluneen vuoden aikana.

Tämä oli neljäs vuoteni Espoon kaupunginvaltuustossa ja kaupunginhallituksen jäsenenä. Lisäksi toimin konsernijaoston jäsenenä. Aiempien vuosien kertomukset löydät täältä: 2013, 2014, 2015. Huhtikuussa 2017 käydään jälleen kuntavaalit. Espoo ei totisesti ole vielä valmis, ja siksi olen ehdolla jatkokaudelle kaupunginvaltuustoon. Jos haluat tukea kampanjaani, laita viesti tai lahjoita rahaa.

 

Mitä tuli tehtyä?

Tein töitä koulutuksen puolesta ja koulutusleikkauksia vastaan niin eduskunnassa kuin Espoossakin. Keväällä vihreä eduskuntaryhmä jätti Sipilän hallitukselle välikysymyksen koulutusleikkauksista. Keskustan, kokoomuksen ja perussuomalaisten voimin opintotukea leikattiin ja kansainvälisille opiskelijoille asetettiin lukukausimaksut. Erityisesti ammatillisen koulutuksen leikkaukset herättivät ja herättävät edelleen huolta. Kirjoitin aiheesta myös Helsingin Sanomiin.

Lasten yhdenvertainen päivähoito-oikeus oli pinnalla useampaan kertaan. Espoossa torjuimme päivähoito-oikeuden rajauksen ensin kaupunginhallituksessa ja lopulta kaupunginvaltuustossa. Kuten Elinkeinoelämän Tutkimuslaitoksen tutkimusjohtaja Mika Maliranta totesi Twitterissä: ”Niukka enemmistö Espoon valtuutetuista on tässä asiassa näköjään samaa mieltä kuin taloustieteilijät oikealta vasemmalle.” Tämä hyvä päätös oli uhattuna jälleen syksyllä, mutta onnistuimme talousarvioneuvotteluissa uudemman kerran torjumaan päivähoito-oikeuden rajauksen ja ryhmäkokojen kasvattamisen. Torjuimme Espoossa myös päivähoitomaksujen jättikorotukset, ja lopulta Sipilän hallitus perui esityksensä myös valtakunnan tasolla.

Perhevapaiden uudistaminen nykyistä tasa-arvoisempaan ja joustavampaan suuntaan herätti keskustelua, mutta ei valitettavasti näytä Sipilän hallituksen käsissä etenevän. Jätimme Henrik Vuornoksen kanssa valtuustokysymyksen kotihoidontuen vaikutuksista Espoossa. Vihreät julkaisi oman mallinsa perhevapaiden uudistamisesta: Joustoa ja valinnanvapautta perheille.

 

Tuttuun tapaan tein töitä myös kohtuuhintaisen joukkoliikenteen ja asumisen puolesta. Vastustin joukkoliikenteen lipunhintojen kohtuuttomia korotuksia ja iloitsin Raide-Jokerin edistymisestä. Puolustin opiskelija-asuntoja ja parkkipaikkavaatimusten höllentämistä silloin, kun se on järkevää ja mahdollista.

Länsimetron viivästyminen aiheutti harmaita hiuksia konsernijaostossa. Tein töitä sen eteen, että viivästys ei vaaranna espoolaisten joukkoliikenneyhteyksiä ja että sotkun syyt selvitetään perinpohjaisesti – ja tämä työ tietty jatkuu myös vuonna 2017. Länsimetron törttöily herätti tarpeellisen keskustelun kaupungin osakeyhtiöiden avoimuudesta. Erävoitto avoimuudelle saatiin yhtiömuotoista Omniaa perustettaessa, kun päätettiin uuden yhtiön noudattavan julkisuuslakia. Vuoden viimeisessä valtuuston kokouksessa hyväksyimme konsernijaostossa valmistelemamme linjauksen, että avoimuutta lisätään kaikissa kaupungin omistamissa osakeyhtiöissä.

Valtuustoaloitteilla ei välttämättä käännetä kaupungin isoa laivaa, mutta niiden avulla olen saanut aikaan muutamia konkreettisia parannuksia. Vuonna 2015 jättämäni aloite maksuttoman ehkäisyn tarjoamisesta espoolaisnuorille sai valtuustolta vihreää valoa. Toukokuussa innostuin Helsingin kaupunkipyöristä ja valtuustoaloitteeni myötä niitä kokeillaan Espoossa näillä näkymin jo ensi kesänä. Inka Hopsun valtuustoaloitteen ansiosta Espoossa paperittomien lasten ja raskaana olevien naisten terveydestä pidetään jatkossa huolta. Tämä on inhimillistä ja taloudellisesti järkevää.

Suomi 100 -juhlavuoden kynnyksellä tuntui erityisen tärkeältä tehdä töitä rasismin ja vihapuheen torjumiseksi. Natsit marssivat Helsingin kaduilla, mutta suuri joukko suomalaisia totesi, että on aika viheltää peli poikki. Sipilän hallituksen kiristyksen turvapaikkapolitiikkaan ja perheenyhdistämiseen olivat kohtuuttomia. Espoossakin vaadimme, että vastikään aloilleen asettuneita turvapaikanhakijalapsia ei repäistä pois seudulta, johon he ovat juuri alkaneet kotiutua. Syyrian lohduton tilanne vei rauhanmarssille, jonka sanoma oli: Syyriaan on saatava rauha, sota on saatava loppumaan, ihmiset on saatava turvaan. Syksyllä vierailin Yhdysvalloissa seuraamassa presidentinvaaleja ja petyin, kun naisvihamielinen ja rasistinen kuumakalle valittiin kokeneen ja pätevän naisen sijaan. Itävallassa sentään vihreä presidentti vei voiton äärioikeistolaisesta ehdokkaasta.

Edellä kuvatun lisäksi muun muassa ilmastonmuutoksen torjunta, sisäilmaongelmat, ruokahävikki, sukupuoliroolit, palkkaerot ja eläintensuojelu ovat olleet esillä vuodena 2016 aikana. Keväällä vierailin myös Vihreä Särmiö -podcastissa keskustelemassa terrorismista ja espoolaisuudesta. Sote- ja maakuntauudistus on tehnyt tuloaan, ja herättänyt keskustelua muun muassa terveyspalveluiden ulkoistamisesta. Itse uudistuksen käytännön toteutukseen Uudellamaalla liittyy vielä iso liuta avoimia kysymyksiä.

 

Mitä seuraavaksi?

Marras-joulukuun vaihteessa lopetin haikeissa merkeissä työt kansanedustaja Emma Karin avustajana. Opin Emmalta ja eduskunnasta valtavasti ja työskentely yhdessä yhdenvertaisuuden, sivistyksen, inhimillisyyden ja ympäristön puolesta oli loputtoman antoisaa. Minulle tarjoutui kuitenkin mahdollisuus hypätä uuteen, mielenkiintoiseen organisaatioon toimimaan ja kehittymään johtajana, puolustamaan sivistystä toisesta näkövinkkelistä. Nyt työskentelen Suomen Lukiolaisten Liiton pääsihteerinä ja se on ihanaa. Luottamustoimeni kaupunginvaltuustossa, kaupunginhallituksessa, konsernijaostossa ja puoluehallituksessa jatkuvat toki entiseen malliin.

Tulevan vuoden keskeisiä teemoja on vielä vaikea ennustaa. Muun muassa huhtikuun kuntavaalien tulos määrittää vahvasti niitä ja ylipäätään Suomen suuntaa. Työ koulutuksen, varhaiskasvatuksen, joukkoliikenteen, asumisen ja tasa-arvon puolesta jatkuu taatusti. Kansalaisaloitteet mm. eläkeindeksin muuttamisesta ja äitiyslain hyväksymisestä tulevat eduskunnan käsittelyyn, joten meitä sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden ja yhdenvertaisuuden puolustajia tarvitaan. Vihreille valitaan kevään lopussa jäsenäänestyksellä uusi puheenjohtaja – jos haluat vaikuttaa asiaan, kannattaa liittyä puolueen jäseneksi.

Valoisaa uutta vuotta 2017 ja kiitos jälleen yhdestä vuodesta!

Vastaa