Minulla oli valtuustoryhmän blogivuoro. Tämä teksti on siis julkaistu myös Espoon Vihreiden sivuilla. Reaaliaikaista kokousraportointia aina myös Twitterissä.
Lokakuun kokouksen (20.10.) isoja asioita olivat kokouksen ulkopuolella kuultu metropolikaupunkiselvityksen esittely, poikkihallinnolliset kehitysohjelmat sekä Kirkkojärven palautusta koskeva valtuustoaloite. Jutun juurta niistä riittikin ihan yömyöhään asti. Yksi illan kohokohdista nähtiin, kun valtuuston pj Torkki (kok) lähti keittämään iltapuuroa lapselleen ja varapuheenjohtaja Hertell (vihr) hyppäsi suvereenisti puikkoihin.
Aluksi kuulimme siis selostuksen erityisestä kuntajakoselvityksestä. Selvittäjät ehdottavat perustettavaksi ns. metropolikaupunkia, jonka ylätasolla yhdistyisivät Espoo, Helsinki, Vantaa, Kauniainen, Sipoo ja Tuusulan eteläosa. Alemmalla tasolla toimisi ns. kotikaupunkeja, jolloin esimerkiksi lähipalvelut hoidettaisiin nykyistä lähempänä asukkaita. Vihreiden valtuutettujen keskuudessa esitys jakanee mielipiteitä. Ryhmällä on yhtenäiset tavoitteet: seudun kehittäminen, himmeleiden purku, avoimuuden ja demokratian vahvistaminen. Keinoja painotetaan ryhmän sisällä hieman eri tavoin. Suuren kuntaliitoksen riskeihin kaikki suhtaudumme kriittisesti.
Siinä missä moni puolue keskittyi ryhmäpuheenvuorossaan lyttäämään esitystä sen kummemmin perustelematta, Vihreiden Inka Hopsu puhui rakentavasti: Haluamme katsoa seudun kokonaisetua, sillä se on myös asukkaiden etu. Päällekkäisiä rakenteita tulee purkaa ja yhteistyötä lisätä. Kritisoimme sitä, ettei esitetty ratkaisu huomioi koko seudun kehittämistarvetta. Kiitimme esityksiä lähidemokratian toteuttamisesta – niihin olisimme valmiita tarttumaan vaikka heti!
Esitys tuskin menee läpi Espoon valtuustossa, kun se joskus tulevien kuukausien aikana sinne asti pääsee, sillä suuri osa valtuutetuista suhtautuu kaikenlaisiin kuntaliitoksiin melkoisen nihkeästi. Pakkoliitospelotteluita ei silti kannata uskoa: viime vaiheessa asia voidaan tuoda kansanäänestykseen eli kuntalaisten päätettäväksi!
Poikkihallinnollisten kehitysohjelmien käsittelyssä Partanen (vihr) puhui kestävän kehityksen ohjelmaryhmän ja ympäristölautakunnan toimivasta suhteesta ja ehdotti, että tulevaisuudessa poikkihallinnollisuutta tulisi toteuttaa tiiviimmin lautakuntien kautta. Tällä tavoin ohjelmaryhmät nivoutuisivat todella kaupungin eri toimialoille. Hertell (vihr) kertoi keke-ryhmän pj:n roolissa muun muassa, että ilmastotyö on ottanut viime vuosina pitkän harppauksen eteenpäin. Nevalainen (vihr) puhui avoimuuden ja kunnallisen päätöksenteon nauttiman luottamuksen merkityksestä. Pelkkä ruohonjuuritason talkoopuuhastelu ei tee Espoosta Suomen toimivinta demokratiaa. Kaikkien ryhmien tavoitteet olivat hyviä (yrittäjäystävällisin kaupunki, esteettömyyden lisääminen ja vanhusten yksinäisyyden torjunta, nuorille koulutus, harrastus, asunto ja hyvinvointia) – enää tarvitaan onnistunutta toteutusta.
Päätimme Espoon uuden sairaalan laitoshuollon organisoinnista HUS-Desiko-liikelaitoksen hoidettavaksi. Demarivaltuutettu Klar-Nykvist esitti hieman eriskummallisen toivomuksen siitä, että HUS:n tulisi vaatia laitoshuoltajilta suomen kielen taitoa & suosia espoolaisnuoria rekrytoinneissa. Muun muassa Nieminen (vihr) ja Hyrkkö (vihr) kritisoivat toivomusta, sillä a) laitoshuoltajan (ei siis hoitajan) tehtävässä voi pärjätä vaikkei kielitaito olisi ihan täydellinen, ja työnteko edesauttaa kielen oppimista sekä koska b) olisi todella erikoista, jos Uudenmaan tasoinen kuntayhtymä suosisi yhden kunnan ihmisiä rekrytoinneissaan – olkoonkin, että myös me kannamme vahvasti huolta espoolaisnuorten työllisyydestä. Klar-Nykvist tiputti espoolaisten suosimisen pois, jolloin jäljelle jäi toivomus, että nuorisotakuuta toteutettaessa palkataan nuoria. Juu, tämä lienee itsestäänselvää. Alun perin sinänsä ehkä hyvää tarkoittava, mutta ei-ihan-loppuun-asti-ajateltu toivomus kaatui äänin 26-39 (4 tyhjää).
Valtuustoaloite säännöstelyaltaan suunnittelemiseksi Turunväylän länsipuolelle Kirkkojärven vanhalle paikalle oli tärkeä ja tervetullut avaus. Vaihtoehdot Kirkkojärven palauttamiseksi tulisi selvittää monestakin syystä: tulvien ehkäisemiseksi, maiseman kohentamiseksi ja luontoarvojen parantamiseksi. Aiheesta tehtiin kaksi toivomusta: Johansson (rkp) ehdotti kaupunginhallituksen työryhmän perustamista ja Karimäki (vihr) esitti poissaolevan Rahkosen (vihr) muotoileman toivomuksen Kirkkojärven palauttamisen suunnittelusta. Ensimmäistä pontta ei hyväksytty (vihreät jakaantuivat, osa ei kokenut irrallisen työryhmän perustamisen olevan oikea tapa edistää sinänsä tärkeää asiaa), jälkimmäinen meni läpi yksimielisesti!
Valtuustoaloite pohjoismaisen koulun perustamismahdollisuuksista kirvoitti varsin hilpeitä på båda kotimaisella sekaisin pidettyjä puheenvuoroja ja keräsi tukea. Aloitevastaus sen sijaan osui vähän harhaan kommentoidessaan lähinnä kaksikielisen koulun perustamista. Partasen (vihr) valtuustokysymys rakennuslupakäsittelyn sujuvoittamiseen tarvittavista resursseista sai hyvän vastaanoton ja Partasen toivomus rakennusvalvonnan työtaakan vähentämisestä ja toimenpidelupaa vaativien toimenpiteiden perkaamisesta ja uudelleenarvioinnista hyväksyttiin yksimielisesti. Siinä missä vanhukset pääsevät Espoossa lonkkaliukumäkeen, suunnittelijoiden ja rakentajien pitäisi päästä lupaliukumäkeen!
Valtuustokysymykseen liikuntatoimen asioiden selvittämisestä ja korjaamisesta ei vielä ollut kunnon vastausta, sillä Suomenojan epäselvyyksien setviminen on vielä pahasti kesken. Pidämme huolta, että asiaa ei missään tapauksessa paineta villaisella, vaan epäkohdat tunnistetaan ja korjataan. Tähän siis palataan vielä moneen kertaan.
Edellä mainittujen asioiden lisäksi kokouksessa päätettiin nimetä kaksi uutta varajäsentä tarkastuslautakuntaan, yksi uusi jäsen sosiaali- ja terveyslautakunnan sosiaali- ja terveyspalvelujen jaostoon, varajäsen liikunta- ja nuorisolautakuntaan, varajäsen rakennuslautakuntaan ja lautamies Espoon käräjäoikeuteen sekä jättää valtuustoaloite moottoriteiden bulevardisoinnista ja valtuustokysymys koulujen väistötilojen myöhästymisestä pöydälle.