Lastenvaunukateus

Aivan aluksi: puolueiden ja poliitikkojen välinen nokittelu ei kuulu suosikkiasioihini politiikassa. Sitä ei ole kuitenkaan syytä sekoittaa asiakysymyksistä väittelyyn tai poliitikkojen avausten haastamiseen, jotka ovat tuiki tarpeellisia, elleivät jopa välttämättömiä. Poliitikko vastaa sanomisistaan pitkälti itse, mutta edustaa toki enemmän tai vähemmän myös puoluettaan. Enemmän silloin, jos on esimerkiksi valittu edustamaan ryhmäänsä.

Kansanedustaja ja Espoon kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja sekä kaupunginhallituskollegani Pia Kauma ehdotti Länsiväylän haastattelussa kaupungin säästökohteeksi harkinnanvaraisia sosiaalitukia eli täydentävää toimeentulotukea. Keppihevosena toimivat maahanmuuttajien lastenvaunut, jotka Kauman saaman kuntalaispalautteen mukaan ovat hienompia kuin kantasuomalaisten. Siitä viis, ettei kyseessä ole kovin kummoinen säästökohde.

A-studiossa Kaumalta kysyttiin, mihin hän perustaa käsityksensä maahanmuuttajien toimeentulotuella hankkimista kalliimmista vaunuista. Hän toteaa, että ”faktatietoa on hyvin vaikea saada”, ja myöntää, että ”mehän emme voi tietää, millä rahalla niitä vaunuja on ostettu”.

Faktaa on kuitenkin hyvin helposti saatavilla ainakin tämän verran: toimeentulotuki koostuu perustoimeentulotuesta sekä tilanteen mukaan täydentävästä ja ehkäisevästä osasta. Täydentävää tukea voidaan myöntää esimerkiksi erilaisiin hankintoihin. Espoossa noudatettavien ohjeiden mukaan yhdistelmävauhuihin voidaan myöntää 200 € ja rattaisiin 120 €. Samaa lakia ja samoja ohjeita sovelletaan kaikkiin hakijoihin syntyperästä riippumatta. On sanomattakin selvää, että mihinkään luksuskapistuksiin nuo summat eivät riitä.

Kirjoitin hiljattain, että yksittäistapaus on päättäjän majakka, joka voi parhaimmillaan herättää korjaamaan epäkohtia. En tarkoittanut sitä, että ”Mutta jotkut ovat ehkä saaneet”-tyyliseltä pohjalta vedetään suin päin johtopäätöksiä. Yksittäisiä väärinkäytöksiä ja virhearviointeja saattaa olla – sitä en kiellä, kun en varmaksi tiedä. Niiden olemassaolon mahdollisuus ei kuitenkaan oikeuta leimaamaan koko joukkoa ihmisiä: maahanmuuttajia yleisesti ja myös sosiaalialan ammattilaisia, jotka toimeentulotukipäätöksiä työkseen tekevät.

Kauman mukaan asian selvittämättä jättäminen rakentaisi ”aivan turhaa vastakkainasettelua maahanmuuttajien ja kantasuomalaisten välille”. Hän viittaa esimerkeissään ”tietyistä alkuperistä oleviin maahanmuuttajiin”, mutta tarkennuksia kysyttäessä ”ei halua osoitella sormella”. Eikö yleistävien ennakkoluuloisten käsitysten vahvistaminen ole nimenomaan sormella osoittelua, joka lietsoo vastakkainasettelua?

Vaikka huolestuttavan suuri osuus maahanmuuttajista joutuu elämään toimeentulotuen varassa, suurin osa ansaitsee toimeentulonsa palkkatyössä. Aivan kuten muutkin ihmiset, he hankkivat juuri sellaisia vaunuja, kuin haluavat. Ehkä Kaumaan yhteyttä ottaneen huolestuneet kansalaiset ovatkin törmänneet näihin maahanmuuttajiin ja vetäneet heidän lastenvaunuistaan virheellisiä johtopäätöksiä?

Yhdessä asiassa Pia Kauma on oikeassa: Köyhyydestä pitää puhua. Puhutaan siitä jatkossa faktojen, eikä kuulopuheiden valossa. Päätöksiä ei voida perustaa ennakkoluuloihin, eikä säästöjä hakea epätodellisista menoista.

Köyhimmiltä niistämisen ja ennakkoluulojen viljelyn sijaan toivotan kokoomuksen tervetulleeksi edistämään työllisyyttä (ja siten vähentämään toimeentulotukimenoja) esimerkiksi kielikoulutusta ja työnteon kannattavuutta lisäämällä.

Vastaa