ensimmäinen sana

Luovuin vuodenvaihteessa tuhdista ja rakkaasta luottamustoimesta, ja sairastuin flunssaan.

Parissa päivässä peiton alla ehtii ajatella monta ajatusta. Jo ennen vuodenvaihdetta olin kuikuillut tulevaisuuteen pienen regression vallassa: pitäisikö tarttua partiopestiin vai eikö sittenkin olisi hauskaa maalata, piirtää ja kirjoittaa taas? Tulisko musta sittenkin opettaja?

Päätin syleillä uudestaan ainakin yhtä vanhaa intohimoa, kirjoittamista, ja kokeilla josko blogin pitäminen toimisi pehmeänä paluuna rakkaan harrastuksen pariin. Ihan ilman paineita on tarkoitus katsoa, mihin asti intoa piisaa. Kirjoitan ainakin Otaniemestä, Aallosta, AYY:stä, partiosta, mutta myös muusta hienosta, nolosta, upeesta, hauskasta ja mielenkiintoisesta, mitä löydän. Tervetuloa.