Karkkia kaikille

Aika on kulunut nenä kiinni kirjassa, siksi blogaaminenkin on jäänyt. Lukiossa aivan valloittava matematiikanopettaja Eila opetti käyttämään silmää. ”Ja tästähän me silmällä nähdään, että voidaan pyöräyttää ratkaisu, näin” ja niin edelleen. No, se silmä on ollut auttamattoman hukassa viime aikoina. Pikkuhiljaa selkäytimen uumenista (Maol-taulukoiden ja lukion fysiikankirjojen avulla) palautuvat derivointitaidot, luonnonvakiot, Lorentz-kontraktiot, potenssisäännöt ja muut peruskaavat ovat kyllä tuottaneet loputtomasti riemua. Voisi siis sanoa, että olen vallan innoissani opiskelusta.

Mutta. Yhtä asiaa en kanssaopiskelijoissani käsitä.Lue lisää

Voisiko drop-back-in-kynnystä madaltaa?

Aloitin pari vuotta tauolla olleet opinnot rytistämällä itseni (toivottavasti) läpi kolmen opintopisteen kurssista. Tentti oli tänään, ja voi pojat, kyllä jännitti! Löydänkö saliin? Miten tää laskin toimikaan? MITÄ JOS MUN LYIJÄRI HAJOAA KESKEN??? Varmuuden vuoksi pakkasin kassiin tusinan verran erilaisia kyniä ja mm. kolme terotinta.Lue lisää

ensimmäinen sana

Luovuin vuodenvaihteessa tuhdista ja rakkaasta luottamustoimesta, ja sairastuin flunssaan.

Parissa päivässä peiton alla ehtii ajatella monta ajatusta. Jo ennen vuodenvaihdetta olin kuikuillut tulevaisuuteen pienen regression vallassa: pitäisikö tarttua partiopestiin vai eikö sittenkin olisi hauskaa maalata, piirtää ja kirjoittaa taas? Tulisko musta sittenkin opettaja?

Päätin syleillä uudestaan ainakin yhtä vanhaa intohimoa, kirjoittamista, ja kokeilla josko blogin pitäminen toimisi pehmeänä paluuna rakkaan harrastuksen pariin. Ihan ilman paineita on tarkoitus katsoa, mihin asti intoa piisaa. Kirjoitan ainakin Otaniemestä, Aallosta, AYY:stä, partiosta, mutta myös muusta hienosta, nolosta, upeesta, hauskasta ja mielenkiintoisesta, mitä löydän. Tervetuloa.