Posketon potilastietojärjestelmä

Kun aloitin opintoni bioinformaatioteknologian koulutusohjelmassa, listasin intohimoihini terveydenhuollon tietojärjestelmien korjaamisen. Opiskeluvuosien myötä myös realismi lisääntyi: kävi selväksi, ettei kyseessä ole aivan pikkuinen hanke.

Näin poskettomaksi en kuitenkaan ikinä kuvitellut sen paisuvan.Lue lisää

Avoimempi yhteiskunta innostaa nuoria vaikuttamaan

Kommentoin Helsingin Sanomien uutisoimaa kansallista nuorisotutkimusta, jonka mukaan nuoria ei napostele yhteiskunnallinen vaikuttaminen.

P.S. Espoon kaupunginvaltuuston eilisessä kokouksessa käyty polveileva keskustelu lasten ja nuorten syrjäytymisestä oli kaikessa välittävyydessäänkin jälleen esimerkki kirjoituksessa esiin nostamastani ilmiöstä, jossa nuoret unohtuvat toimenpiteiden kohteiksi. Sen sijaan, että valtuutetut käyttivät lukuisia puheenvuoroja päivitellääksen alaikäisten alkoholikokeiluja, olisin toivonut tiukempia vaatimuksia konkreettisista toimista syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Koulutuspaikkojen lisääminen sekä nuorisotoimen ja sosiaali- ja terveystoimen yhteistyön tiivistäminen sentään mainittiin. Nuorisolautakunnallakin olisi saattanut olla sanansa sanottavana aiheeseen.Lue lisää

Ravintolapäivänä piirakka maistui ja juttu luisti

Piirakkapöydän antimet ja flaierit tekivät kauppansaHerkkusuut ja oman elämänsä jamieoliverit pääsivät taas sunnuntaina ilakoimaan, kun vietettiin kuudetta ravintolapäivää. Tuo kerrassaan mainio ruokakarnevaali täytti erityisesti Helsingin keskustan, mutta levittäytyi ansiokkaasti myös muualle Suomeen. Kuten kuvat (kuvaaja: Timo Idänheimo) kertovat, tartuimme myös kuntavaalitiimini kanssa haasteeseen. Pystytimme Otaniemeen piirakkaputiikin, joka kampanjaa mukaillen mainostettiin reippaalla teemalla Piirakka kuuluu kaikille! Tarjolle loihdittiin huipputiimin voimin toinen toistaan herkumpia piirakoita.Lue lisää

Vaalisivut avattu – tervetuloa mukaan!

Olen innostunut Espoosta. Se on hurmaavan monipuolinen, raikkaan vihreä, ja täynnä osaavia ja kekseliäitä ihmisiä. Välillä ihmiset jopa moikkaavat toisiaan kadulla tai kiittävät bussikuskia kyydistä! Täydellisestä kaupungista ei silti kannata puhua, sillä tekemistä meillä kyllä piisaa.

Entistä paremman Espoon rakentamiseen tarvitaan paitsi arjen pieniä sankaritekoja, myös hyviä päätöksiä. Ja hyviä päätöksiä tekemään tarvitaan rohkeita ja fiksuja päättäjiä, joilla on suuri sydän ja hymy herkässä. Siksi olen ehdolla Espoon kaupunginvaltuustoon.

Näillä sivuilla ja Facebookissa voit tutustua minuun ja ajatuksiini. Ota myös ihmeessä yhteyttä, jos sinulla on idea paremmasta Espoosta, kysymys minusta tai mielessä jokin muu askarruttava asia.

Tervetuloa mukaan!

Pelastakaa ydinreaktori

”Haluaisitko itse, että takapihallasi olisi ydinreaktori?”
”Itse asiassa mulla on.”

Tällaiset vekkulit sanailut uhkaavat Otaniemen Teekkarikylän asukkaiden osalta painua unholaan.Lue lisää

Karkkia kaikille

Aika on kulunut nenä kiinni kirjassa, siksi blogaaminenkin on jäänyt. Lukiossa aivan valloittava matematiikanopettaja Eila opetti käyttämään silmää. ”Ja tästähän me silmällä nähdään, että voidaan pyöräyttää ratkaisu, näin” ja niin edelleen. No, se silmä on ollut auttamattoman hukassa viime aikoina. Pikkuhiljaa selkäytimen uumenista (Maol-taulukoiden ja lukion fysiikankirjojen avulla) palautuvat derivointitaidot, luonnonvakiot, Lorentz-kontraktiot, potenssisäännöt ja muut peruskaavat ovat kyllä tuottaneet loputtomasti riemua. Voisi siis sanoa, että olen vallan innoissani opiskelusta.

Mutta. Yhtä asiaa en kanssaopiskelijoissani käsitä.Lue lisää

Voisiko drop-back-in-kynnystä madaltaa?

Aloitin pari vuotta tauolla olleet opinnot rytistämällä itseni (toivottavasti) läpi kolmen opintopisteen kurssista. Tentti oli tänään, ja voi pojat, kyllä jännitti! Löydänkö saliin? Miten tää laskin toimikaan? MITÄ JOS MUN LYIJÄRI HAJOAA KESKEN??? Varmuuden vuoksi pakkasin kassiin tusinan verran erilaisia kyniä ja mm. kolme terotinta.Lue lisää

ensimmäinen sana

Luovuin vuodenvaihteessa tuhdista ja rakkaasta luottamustoimesta, ja sairastuin flunssaan.

Parissa päivässä peiton alla ehtii ajatella monta ajatusta. Jo ennen vuodenvaihdetta olin kuikuillut tulevaisuuteen pienen regression vallassa: pitäisikö tarttua partiopestiin vai eikö sittenkin olisi hauskaa maalata, piirtää ja kirjoittaa taas? Tulisko musta sittenkin opettaja?

Päätin syleillä uudestaan ainakin yhtä vanhaa intohimoa, kirjoittamista, ja kokeilla josko blogin pitäminen toimisi pehmeänä paluuna rakkaan harrastuksen pariin. Ihan ilman paineita on tarkoitus katsoa, mihin asti intoa piisaa. Kirjoitan ainakin Otaniemestä, Aallosta, AYY:stä, partiosta, mutta myös muusta hienosta, nolosta, upeesta, hauskasta ja mielenkiintoisesta, mitä löydän. Tervetuloa.