Avoimempi yhteiskunta innostaa nuoria vaikuttamaan

Kommentoin Helsingin Sanomien uutisoimaa kansallista nuorisotutkimusta, jonka mukaan nuoria ei napostele yhteiskunnallinen vaikuttaminen.

P.S. Espoon kaupunginvaltuuston eilisessä kokouksessa käyty polveileva keskustelu lasten ja nuorten syrjäytymisestä oli kaikessa välittävyydessäänkin jälleen esimerkki kirjoituksessa esiin nostamastani ilmiöstä, jossa nuoret unohtuvat toimenpiteiden kohteiksi. Sen sijaan, että valtuutetut käyttivät lukuisia puheenvuoroja päivitellääksen alaikäisten alkoholikokeiluja, olisin toivonut tiukempia vaatimuksia konkreettisista toimista syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Koulutuspaikkojen lisääminen sekä nuorisotoimen ja sosiaali- ja terveystoimen yhteistyön tiivistäminen sentään mainittiin. Nuorisolautakunnallakin olisi saattanut olla sanansa sanottavana aiheeseen.

(Kirjoitus julkaistu aavistuksen lyhennettynä Helsingin Sanomissa 21.8.2012)

Avoimempi yhteiskunta innostaa nuoria vaikuttamaan

Yhteiskunnallinen vaikuttaminen ei tunnu kiinnostavan nuoria. Tämän nosti viimeisimpänä esiin perjantaina julkaistu kansallinen nuorisotutkimus. Sen sijaan velvollisuudentuntoisuus ja sovituista asioista kiinni pitäminen nousivat nuorille tärkeimmiksi arvoiksi. Tutkimusyhtiö 15/30 Researchin kehitysjohtaja Mikko Ampuja ihmetteli (HS Kotimaa 18.8.), mistä velvollisuudentuntoisuus kumpuaa ja uumoilee vaikuttamisinnostuspulan syyksi sen, että ”nuorten ajatusmaailmaan ei sovi suomalaisen demokratian hitaus.

Ampujan arvelussa on varmasti perää, mutta uskon, että hitauttakin painavampia syitä vähäiseen kiinnostukseen ovat tietämättömyys omista vaikutusmahdollisuuksista ja voimattomuuden tunne. Sen sijaan, että ongelmia ratkottaisiin yhdessä, nuoret unohtuvat tämän päivän poliittisessa keskustelussa usein erilaisten toimenpiteiden kohteiksi. Kaukaiselta tuntuva retoriikka ja vanhanaikaisen vaikeasti löydettävissä oleva tieto pitävät huolen siitä, että näin on jatkossakin.

Demokratiassa hitaudelle on tietynlainen tarve, mutta avoimen tietoyhteiskunnan kehityksessä sen soisi silti pysyvän mukana. Avoimen datan ja erilaisten sosiaalisen mediankin pariin uskaltautuneiden yhteiskunnallisten toimijoiden voimin olemme jo ottaneet muutaman askeleen oikeaan suuntaan. Entistä suurempia harppauksia kaivataan vielä niin julkishallinnossa kuin puolueissakin.

Avoimuuden lisääntyessä ihmisten, niin nuorten kuin vanhojenkin, vapauden, vaikuttavuuden ja osallisuuden tunne voimistuu.

Yhdistelmä, jossa velvollisuudentuntoiset nuoret ovat valmiita pitämään kiinni sovituista asioista, mutta eivät niinkään kiinnostuneita osallistumaan itse asioista sopimiseen ja päättämiseen, on kelvoton vääjäämättä vanhenevassa maassamme. ”Ei kuulu mulle”-asenteen ei pitäisi olla vaihtoehto.

Haastankin nuoret pitämään kanssani ääntä ja tarttumaan toimeen sekä meitä vanhemmat toivottamaan uuden sukupolven avosylin tervetulleeksi mukaan rakentamaan yhdessä entistä parempaa ja avoimempaa yhteiskuntaa.

Saara Hyrkkö
tekniikan ylioppilas
Espoo

Vastaa